Tätä blogia kirjoittaessa, mielessämme pyöri opettajien osaaminen, sen tunnistaminen, näkyväksi tekeminen ja jakaminen. Osaamisen olemme saaneet tunnistaa opettajien työnohjaustilanteissa. Suomalaisilla opettajilla on siten hyvä tilanne, että ammatillisia valmiuksia on vankalla opettajankoulutuksella omaksuttu valtavan paljon: osaaminen kestää sekä tyyntä että myrskyä. Koulutuksen ja työkokemuksen kautta kertynyt tietotaito tuo hallinnan tunnetta työhön, kun olosuhteet ympärillä muuttuvat.
Pandemia, sen ajallinen epämääräisyys ja ennustamattomuus edellyttävät meiltä kaikilta epävarmuuden sietämistä, joustamista sekä mukautumista uudistuviin ohjeisiin. Iltauutiset maailmanlaajuisesti tarkasteltuna eivät rauhoita mieltämme huolilta.
Vastoinkäymisistä katse kehittämiseen
Sanotaan, että ”Kuta koulu kovempi, sitä oppi selkeämpi.” Onko kuitenkin niin, että vastoinkäymiset ja epämukavuus ovat osa elämää ja aiheuttavat meissä kehittymistarpeita? Työnohjaus voi luoda tilaa pysähtymiselle ja jäsentämiselle silloinkin, kun ”säät” vaihtelevat tai kun ”pilvet” omasta näkökulmasta näyttävät harmailta. Pitkittyessään ”tyyneys myrskyn edellä” saattaa muuttua jämähtäneisyydeksi ja huoli vallata tilaa. Tunnelatautuneisuus, huolipuhe ja ylivirittyneisyys vievät toiminnalta energiaa.
Opettajuuteen sisältyy vastuu tilannejohtajuudesta, ”tässä ja nyt” –tilanteiden ratkaisuista ja tehtyjen ratkaisujen seurauksista. Aikuiset ovat työ- ja elämänkokemuksensa myötä aktiivisia toimijoita ja ottavat tilanteen tarkoituksenmukaisella tavalla haltuun. Ulkoapäin tulevat ohjeet eivät usein riitä, ja ”Halki, poikki ja pinoon” ei auta. Ratkaisuiksi ja eteenpäin menemiseksi tarvitaan yksilöiden osaamisiin, vahvuuksiin ja voimavaroihin sekä yhteistyöhön perustuvaa tavoitteellista ja sitoutunutta työskentelyä. Kaikesta koetusta opitaan yhdessä.
Omat vahvuudet ja saavutukset näkyväksi
Oma osaaminen ja perustehtävän selkeys ovat olennainen osa työhyvinvointia. Työnohjauksessa tämä osaaminen tulee työnohjattavan kannalta turvallisesti tarkastelluksi ja omat kehittymiskohteet tunnistetuiksi. Työnohjauksessa tarkastellaan omaa ja yhteistä oppimista luottamuksellisessa ilmapiirissä. Keskinäinen kokemusten peilaaminen ja onnistumisten sanoittaminen auttavat erilaisten näkökulmien huomioimisessa, moninaisten toimintamahdollisuuksien näkemisessä ja arkeen viemisessä. Onnistumisten ohella on voimaannuttavaa tuoda aikaansaannokset näkyväksi. Silloin myrskytuulikin vie valitsemaamme suuntaan.
