Luokassa arvioimme sitä, mitä opetamme. Opetamme asiat, jotka ovat hojks-tavoitteiksi kirjattu. Arviointi voi olla yhtä onnistunutta kuin asettamamme tavoitteet ja niihin tähtäävä opetus. Siksi on tärkeää, että syksyn mittaan huolella valmistellut hojks–tavoitteet eivät unohdu salasanojen taakse, vaan ohjaavat opetuksen arkea ja arviointia läpi lukuvuoden.
Vuorovaikutuksen merkitys
Alkuvuodesta kouluissa keskitytään kokoaviin väli- ja itsearviointeihin. Monipuolinen arviointi tapahtuu kuitenkin arjen arkisissa tilanteissa. Meillä on luokissa oppilaita, jotka eivät arviointimielessä pysty tammikuun pakkasilla palaamaan syksyn tapahtumiin. Tästä näkökulmasta on helpompi ymmärtää se, että merkittävä osa arvioinnista tapahtuu oppimisen hetkellä, vuorovaikutuksessa.
Kannustava palaute löytää perille jaetun huomion vahvistamisen myötä. Turvallisessa kohtaamisessa myös korjaava palaute tukee oppimista. Näin oppimistilanteessa tapahtuva uuden oivaltaminen mahdollistaa yhä uusia asioita. Tätä matkaa kannattaa toki dokumentoida niin, että se tukee oppimista ja alkuvuoden väliarviointia. Näin myös toiminta-alueittain järjestetyssä opetuksessa.
Oppilaan itsetuntemus kasvaa
Itsearviointi on vain menetelmä, jonka muodon oppilaan kokonaistilanne määrittää. On tärkeää, että ymmärrämme tavoitejohtoisesti valita sellaiset itsearvioinnin, vertaisarvioinnin ja arviointikeskustelun menetelmät sekä aikajanat, joissa oppilailla on mahdollisuus aidosti osallistua ja olla itsearvioijina. Eli toimia tilanteessa kognitiivisesti sekä kielellisesti oman toimintakykynsä puitteissa.
Sopivien menetelmien valinnassa auttaa lukuvuoden aikana luokassa suorittamamme jatkuva arviointi ja oppilaan toimintakyvyn tarkastelu. Molemmat näistä pohjautuvat hyvään ja usein moniammatilliseen oppilaan tuntemukseen.
Tavoitejohtoisen itsearvioinnin tarkoitus on opettaa oppilas lukemaan itseään, jotta hän voisi havaita: ”Osaan tällaisia upeita asioita”, sekä oivaltaa vielä piileviä, käyttämättömiä mahdollisuuksiaan: ”Toimimalla näin, voin oppia tämänkin haluamani asian”.
Odotettu lukuvuositodistus
On helppo palauttaa mieliin tunnelma, joka lukuvuositodistusten jakohetkellä luokissa vallitsee. Oman nimen kuuleminen ja opettajan kohtaaminen hänen ojentaessaan tuon tunteita herättävän paperin omistajansa tutkittavaksi. Tilanne ei menetä merkitystään peruskouluvuosien karttuessakaan.
Missä muodossa lapsi ymmärtää hänelle annettua palautetta? Tätä pohdimme sanallisen- ja numeroarvioinnin etuja puntaroidessamme. Toiminta-alueittain järjestetyssä opetuksessa on runsaasti oppilaita, joille kuvitamme kaiken käyttämämme opetusmateriaalin. Kuvitamme, jotta he voisivat ymmärtää, mistä opittavassa asiassa kulloinkin on kyse.
On opettajia, jotka kuvittavat myös oppilaiden lukuvuositodistukset. Epävirallisena liitteenä virallisen, sanallisen todistuksen kylkeen. Voisiko kuvallinen todistus saada ajan saatossa oman virallisen pohjansa? Sillä tuon ihmeellisen lukuvuoden päättävän hetken jakavat kaikki peruskoulumme oppilaat.
