Opetushenkilöstön jaksamisen ja työn tekemisen edellytyksistä huolehtiminen tukee osaamista ja hyvinvointia työssä. Työnohjaus toimii kannattelijana silloin, kun oman työn merkitys on kadoksissa tai voimavarat ovat vähissä. Omien vahvuuksien hahmottaminen ja toisaalta henkilökohtaisten kehittämiskohteiden realistisuus ovat usein työnohjauksen reflektoivan työskentelyn sisältönä. Työnohjauksellisessa käsittelyssä syntyy oivalluksia ja ymmärrystä, kuinka työyhteisön yhteistyömahdollisuuksia voi hyödyntää henkilökohtaisesti ja yhteisöllisesti. Yhdessä tekemisen näkymät luovat toivoa työstä selviytymiseen.
Kuinka jaksaa ja pysyä kehityksessä mukana
Opetushenkilöstön monimuotoistunut ja joustoa edellyttävä työnkuva lisää itsensä kehittämisen tarvetta. Digimaailmassa oman osaamisen pitäminen ajan tasalla ja tutkimusperustaisten menetelmien liittäminen opetukseen ovat tietoisia valintoja, jotka on välttämättä tehtävä. Erilaiset kohtaamiset ja niihin liittyvä vuorovaikutus rytmittävät työarkea. Niissä tulee huomioida osapuolten eri tulokulmat, mm. onko kyseessä ammatikseen asioita hoitava vai omien koulukokemustensa perusteella asioihin suhtautuva huoltaja. Omia, totuttuja kasvatuskäytänteitä täytyy jatkuvasti hioa ja oppia itsestään uutta. Inkluusion toteutumista edistävät toimiva yhteistyö koulussa, resurssien ja osaamisen kohdentaminen tarkoituksenmukaisesti sekä kaikkien osallisuuteen kasvanut yhteisö. Työnohjauksessa näitä mahdollistajia tehdään näkyväksi.
Uusia näkökulmia ja omien vahvuuksien tunnistamista
Inklusiivisen koulun käytänteissä opettaja on kokeilujen ja valintojen äärellä. Onko yksilöllisen ratkaisun sijaan parempi kohdentaa tukea ryhmään ja miten huomioida sekä yksilön että ryhmän etu (Nilsen 2017)? Työnohjaus auttaa tässä pohdinnassa. Reflektoivassa keskustelussa puntaroidaan työhön liittyviä vaihtoehtoja ja arvioidaan käytännön toteutumista ennakkoon. Tähän saa rohkeasti heittäytyä, sillä työnohjaus on luottamuksellista ja tavoitteellista. Sen avulla raivataan tilaa omille ajatuksille ja keskustelulle. Työnohjaaja auttaa tunnistamaan omia vahvuuksia ja avaa kysellen erilaisia näkökulmia, mitkä edistävät ammatillista kasvua.
Löydetään suunta ja motivaatio
Työnohjauksesta on apua omien virinneiden ajatusten läpikäymiseen. Työn jäsentäminen auttaa priorisoimaan ja tarttumaan toimeen. Aikaansaamisen voima lisää työhyvinvointia ja tyytyväisyyttä sekä tuo virtaa työhön. Kun työnohjaaja kysyy, keskustelee, käyttää kuvia tai muita ohjauksellisia välineitä, tarkastelu laajenee ja ymmärrys omasta työstä lisääntyy. Se kasvattaa henkilökohtaista ja työyhteisön intoa tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla. Työnohjauksen vaikuttavuus onkin monesti oman työn jäsentämisen kautta tapahtuvaa opetustyön laadun paranemista. Työnohjaus opetusalalla on siten erityisesti koulun koulukuntoisuuden tukemista.
Valterin työnohjaajat työskentelevät oppimisen ja koulunkäynnin tukeen liittyvissä työtehtävissä. He tuntevat tämän päivän koulumaailman ja ovat perehtyneet toimialueensa opetushenkilöstön arkikuulumisiin. Heillä on myös tietoa siitä laadusta ja ominaisuuksista, joita inklusiiviseksi kehittyvässä koulussa tavoitellaan. Hyvin koulutettua opetushenkilöstöä autetaan ylläpitämään, kehittämään ja uudistamaan taitojaan sekä nauttimaan työstään. Työnohjauksen avulla on mahdollista kehittää opetushenkilöstön ammatillista osaamista siten, että se vahvistaa inklusiivisen toimintakulttuurin syntyä.
