Tulevaisuudentutkija Ilkka Halava, joka esiintyy Oppimisen Tuen Foorumissa Tampereella huhtikuussa, oli aikanaan koulukiusattu ja kärsi puhevaikeuksista. Hän koki, että erilaisuutta ei hyväksytty. Monet koulussa kiusatut ovat myöhemmin kertoneet, että kiusaaminen on jättänyt jäljen koko heidän myöhempään elämäänsä mm. luottamuksen puutteena, läheisyyden pelkona tai masennuksena.
Aikuisten asenteilla suuri merkitys
Peruskoulukokeilu aloitti toimintansa Lapin läänistä vuonna 1972. Silloin ei puhuttu erityisoppilaista vaan apukoululaisista, tarkkiksista ja harjaluokista. Vähänkin erilaiset oppijat opiskelivat segregoidusti omissa kouluissaan tai omissa ryhmissään integroituna ”tavallisen koulun” sisälle. Ulkopuolisuuden kokemus kuitenkin jatkui. Yläkouluikäiset kertoivat haluavansa olla ennen kaikkea nuoria eivätkä jotain erityisnuoria.
Barkholm ja Putila ovat selvittäneet erityislasten sosiaalista osallisuutta koulussa ja osoittautui, että sosiaalinen osallisuus toteutui yleensä omassa luokassa, muttei koko koulussa. Erityisoppilailla oli hyvin vähän vuorovaikutusta yleisopetuksen oppilaiden kanssa. Aineistosta nousi vahvasti esille opettajien ja yhteisön asenteiden, arvojen ja toimintatapojen merkitys. Yhteisöön kuulumisen tunne vaikuttaa paitsi persoonallisuuden ja identiteetin kehittymiseen myös yleiseen hyvinvointiin, mielenterveyteen ja oppimiseen.
Uudet toimintatavat ja -mallit vievät eteenpäin
Vuonna 2011 voimaan tulleella kolmiportaisen tuen mallilla pyrittiin paitsi lisäämään varhaista tukea myös tukemaan lähikouluperiaatetta. Viimeistään vuonna 2016 uudella kansallisella opetussuunnitelmalla lähdettiin viemään inklusiivista ajattelua käytännön tasolle korostamalla monialaista yhteistyötä suunnittelussa ja toteutuksessa, jotta oppilas saa parhaan tuen. Tavoitteena oli paras mahdollinen tuki lapselle ja mahdollisuus opiskella omassa lähikoulussaan.
Viime vuosina monet vapaaehtoiset ja kolmannen sektorin toimijat ovat lähteneet pohtimaan ratkaisuja kaikkien lasten ja nuorten koulunkäynnin tueksi sekä yhteiskuntaan liittämiseksi. Myös monilla hankkeilla on pyritty edistämään nivelvaiheita, kouluun kiinnittymistä, etäopiskelua tai ylipäätään oppimisen iloa. Näitä aiheita avataan huhtikuisen Foorumin teemasessioissa, joissa jaetaan hyviä kokemuksia ja toimintamalleja käytännön esimerkkien ja yhteisen keskustelun avulla.
Työhön ja työssäjaksamiseen tukea
1970-luvun koulusta on tultu tähän päivään, jolloin kehitetään oppimista aivotutkimuksen avulla. Siitä puhuu Oppimisen Tuen Foorumissa tunnettu aivotutkija ja kasvatustieteen professori Minna Huotilainen. Foorumi nostaa esille myös työssäjaksamisen ja vuorovaikutustaidot, kun lavalle astuu vuorovaikutuksen eheyttävään voimaan uskova, kouluttaja Sanna Leino.
Oppimisen Tuen Foorumin pitchauksissa puututaan kiusaamiseen erilaisilla ohjelmilla ja otetaan huomioon erilaisista kulttuureista tulevien lasten tarpeita. Teemasessioissa käsitellään monialaisesti oppilaiden koulunkäynnin tukemista.
Yhdessä kehittäen
Kouluun kuulumisen tunne on moninainen; opinko, pystynkö liikkumaan ja toimimaan, pääsenkö osalliseksi, kuulunko joukkoon? Mikä on lapsen ja nuoren paras ja kuullaanko sitä? Minkälaista osaamista se koulun aikuisilta vaatii? Miten aikuisten jaksamista voisi tukea? Mikä on koulun toimintakulttuurin kehittämisen ja johtamisen sekä moniammatillisen yhteistyön rooli? Näihin haetaan vastausta ja keinoja Oppimisen tuen foorumissa 2019 Tampereella. Tervetuloa mukaan kehittämään kaikille yhteistä koulua!
