Kouluissa tehdään hienoa työtä oppimisen edellytysten eteen. Suomalainen koululaitos turvaa tänäkin päivänä oppilaalle mahdollisuuden edetä olosuhteista riippumatta. Voisiko uuden opetussuunnitelman henkeä toteuttaa myös opehuoneessa?
Palautteenanto antaa enemmän kuin ottaa
Ohjaavan opettajan työssä näkee uudistuneen opetussuunnitelman vaikutukset koulujen toimintatapoihin. Yläkoulujen arkivilinässä on tapahtunut muutos. Välituntikellojen soidessa oppilaat eivät ryntää heti luokista ulos. He istuvat paikoillaan luokissa ja kuuntelevat loppuun asti, mitä opettajalla on sanottavanaan. Opettaja antaa heille palautetta oppitunnin kulusta.
Eräässä koulussa hampurilaisperiaatteella toteutunut palaute meni näin: ”Työskentelyrauha tunnilla oli hyvä. Olkaapa tarkkana, että viette matematiikan tehtävät oikeassa muodossa vihkoonne. Hienosti muistatte jo vetää marginaalit vihkoihin.” Aikaa palautteenantoon kului maksimissaan minuutti. Palautteen jälkeen oppilaat poistuvat rauhallisesti kävellen luokasta.
Suuntaa ja vahvistusta
Oppilaiden koulunkäyntiin liittyvä jatkuva palaute muokkaa nuoren mieltä ja auttaa tulevaisuuteen suuntautumisessa. Vahvistuva käsitys omista kyvyistä auttaa tekemään tarkoituksenmukaisia valintoja omalle urapolulle. Kelpaaminen, riittäminen ja usko itseen siivittävät sitoutumaan ja ponnistelemaan kasvun ja kehittymisen tiellä.
Käyttämillämme sanoilla voimme muokata toinen toistemme ajattelua; kaipa siinä sivussa omaammekin. Olemassa olevan tilanteen uudelleenmäärittely sen mukaan, mikä on hyvin, luo toiveikkuutta ja hyvään tähtäävää tavoitteellisuutta tekemiseemme.
Työnohjauksella alkuun
Olisiko uudistuneen opetussuunnitelman hengellä ja positiivisen pedagogiikan eetoksella käyttöä myös meille opetushenkilöstön toimijoille, jotka työhyvinvointitutkimuksen mukaan tarvitsemme monin tavoin tukea?
Työnohjaus on työväline, jolla omaa työtä voi tarkastella eri näkökulmista. Työnohjaajan eettinen ja ammatillinen velvollisuus on olla lojaali ohjattavan perustehtävälle. Hänen tulee pitäytyä roolissaan eikä ottaa johtajuuden murustakaan työyhteisöltä. Työnohjaajan tehtävä määrittyy siis työntekijän oman työn laadukkaan tekemisen tukemiseksi.
Työnohjaajan avulla oma sanavarasto valikoituu hyödyntämään hyvää huonon ruokkimisen sijaan. Tämä vaikuttaa vuorovaikutukseen ja ilmenee kouluyhteisön äänenpainoissa. Kielenkäyttöön ja yhteisön henkiseen hyvinvointiin voidaan valinnoilla vaikuttaa.
Opetushenkilöstö ei välttämättä saa riittävästi positiivista palautetta omalla työpaikallaan. Työnohjauksen ilmapiiri sallii palautteen ansaitsemisen, lisää sen vastaanottokykyä ja voimaannuttaa. Olisikin syytä lisätä tämän työmuodon tarjontaa ja nähdä sen olevan satsaus itse työn tekemiseen ja työhyvinvointiin, sillä yksikin järveen heitetty kivi rikkoo pinnan ja tekee aaltoja.
