Voisiko koulu olla tämän päivän yhteiskunnassa hyvinvointikeskus, joka tavoittaa kaikki omanlaisinaan ja luo uutta yhteisöllisyyttä? Jokaisen lapsen ja nuoren oikeus on saada mahdollisuus käydä koulua ikätovereittensa joukossa omassa lähikoulussaan ja saada tarvitsemansa tuki koulunkäyntiin ja oppimiseen. Vaativan erityisen tuen ohjaus- ja palveluverkostojen eli VIP-verkoston edustajina Sairaalaopetusyksiköt, Elmeri-koulut, valtion koulukodit ja oppimis- ja ohjauskeskus Valteri ottavat kantaa keskusteluun alkavasta kouluvuodesta.
EU:n ja YK:n jäsenvaltiona Suomi on sitoutunut turvaamaan jokaiselle kuuluvan oikeuden laadukkaaseen ja inklusiiviseen opetukseen. Inklusiivinen opetus tarkoittaa kaikille yhteistä koulua, joka ottaa huomioon jokaisen oikeuden tukeen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Kaikille yhteisessä koulussa ollaan yhdessä esteettömässä ympäristössä ja jokainen oppilas tuntee olevansa hyväksytty ja arvostettu yhteisössä.
Yhdenvertaisuutta on se, että jokainen voi yltää potentiaaliinsa, vaikka tavoitteet voivat olla yksilöllisiä ja siten eri tasoisia. Se ei ole erityisopetuksesta säästämistä, erityisluokkaopetuksen lopettamista eikä erityisen tuen oppilaiden heitteille jättämistä.
Kaikille yhteisessä koulussa ollaan tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia koko koulupäivän ajan. Tilojen ja aikuisten määrän lisäksi ratkaisevaa on asenne ja yhteisöllisyys ja pienestä lapsesta lähtien kehittyvä suvaitsevaisuus.
Kaikille yhteisen koulun vastavoimia ovat poislähettämisen kulttuuri, liian suuret yksiköt, opetushenkilökunnan täydennyskoulutuksen vähäisyys sekä säästötavoitteet tärkeimpänä koulutoimen kehitystyön tavoitteena.
Kuntapäättäjien tulisi tietoisesti sitoutua arvojohtamiseen ja yhteisöllisen toimintakulttuurin tukemiseen. Valinnat vaikuttavat yksittäiseen oppilaaseen ja rakentavat hänen kokemustaan itsestään oppijana sekä yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä.
Inklusiivisen toiminnan pohja ja henki luodaan yhteiskuntaan, yhteisöihin ja kouluihin johtamisella, asenteilla ja arvoilla. Niiden avulla välitetään oppilaille tieto ja tunne siitä, että osaat ja opit uutta, olet hyväksytty ja olet osa ryhmää. Pienillä teoilla lisätään hyvinvointia, toivoa ja tulevaisuusorientaatiota.
Kaikille yhteisessä koulussa ymmärretään, että ihminen oppii vuorovaikutuksessa. Voisiko koulu siis olla hyvinvointikeskus, joka tavoittaa jokaisen omanlaisenaan ja luo uutta normaalia – uutta yhteisöllisyyttä?
Elmeri-koulut
Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri
Sairaalaopetusverkosto
Valtion koulukodit
Lisätietoa:
Lue koko mielipidekirjoitus osoitteessa vip-verkosto.fi
