Tähän artikkeliin on koottu opetusalalle suunnatussa työnohjauksessa esille nousseita teemoja ja niihin liittyviä työnohjauksellisia käsittelytapoja. Kirjoitimme kollegani Pia Wallen kanssa vuonna 2020 opetusalan työnohjauksesta opaskirjan, jota on hyödynnetty tässä artikkelissa. Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin työnohjaajat huolehtivat työnohjausprosesseissaan tutkimusperustaisesta työotteesta ja kokoontuvat keskinäiseen työnohjaukseen oppimaan yhdessä ohjauksellisista teemoista.
Työnohjauksessa oma työ on tarkastelun kohteena ja työnohjaus mielletään työn ja ammatillisen identiteetin kehittämisen muodoksi (Keski-Luopa 2018). Opetusalan työnohjauksessa opetushenkilöstön oppiminen toteutuu yhteisen jakamisen ja kokemuksellisen oppimisen kautta. Oppiminen ja ammatillinen kasvu koituvat oppijoiden ja koko oppilaitoksen hyödyksi. Pysähtyminen perustehtävän tarkasteluun mahdollistaa järkiperäisen oman työn jäsentämisen, sen moninaisuuden hahmottamisen, ja tuo esille aikaansaamiset sekä onnistumiset. Työnohjauksessa yksilölliset reagointitavat tulevat sanoitetuiksi ja hyödynnetyiksi yhteisen kehittymisen eduksi. Työnohjaus toimii myös väylänä oppilaitoksen johtajuuden tukemisessa sekä työntekijöiden työyhteisötaitojen kehittymisessä. (Komu & Walle 2020.)
Opetusalan työ on monimuotoista ja monet työtehtävät tulevat ennalta arvaamatta ja suunnittelematta. Tällaisia arjen vuorovaikutustilanteisiin liittyviä asioita käsitellään usein työnohjauksessa. Niitä voidaan tuoda esille tarkasteltavaksi case-tapausten muodossa tai yleisluontoisempana teemana. Esimerkiksi käyttäytymisellään reagoivat oppilaat voivat olla työnohjauksessa aiheena ja keskustelun sisältönä, johon etsitään yhdessä erilaisia ratkaisuja. Yksilö- ja ryhmätyönohjauksessa tapahtuva reflektointi auttaa opettajaa jäsentämään kokemuksiaan, omaa toimintaansa ja mahdollistaa tulevaisuudessa ammatillisesti entistä vahvemman työotteen vastaavanlaisissa tilanteissa. Ryhmätyönohjauksessa myös muiden reflektoimista tapauksista voi oppia ja saada valmiuksia omaan työhön. Työnohjauksen case-työskentelyyn liittyy olennaisesti myös se, että työnohjaaja kannattelee tunnekuorman käsittelyä ammatillista kasvua tukien. Työnohjaaja mahdollistaa näkökulmia avaavalla dialogilla ja osallistujien hyvinvoinnin tukemiseen keskittymällä, ettei tapausten käsittely kasvata ohjattavien stressiä myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen muodossa. Työnohjauksen kokonaisuuteen kuuluu, että työnohjaaja huolehtii omasta hyvinvoinnistaan, omasta ammatillisesta kehittymisestään ja työnohjauksesta työnohjaustyölle (TOTO). TOTO toimii työnohjaajan ammatillisuuden laadunvarmistajana.
Opetusalan työnohjauksen aihepiirejä ja sisältöjä
Kehittämistyö kouluissa tarkoittaa muutoksia ja sopeutumista uudenlaiseen tapaan tehdä työtä. Resilienssiä eli sopeutumiskyvykkyyttä ja luovaa kehittämisotetta voidaan vahvistaa työnohjauksessa näkökulmia avaavilla keskusteluilla ja työnohjauksellisilla menetelmillä. Kokonaisuuden hahmottavan näkymän avautuminen omaan työyhteisöön voi olla ajatuksia selkiinnyttävä ja kehittämistoiminnan johdonmukaisuutta kirkastava kokemus. Asioiden edistymisen ja kehittämisen vaikuttavuuden näkeminen rohkaisee kyseenalaistamaan ja tarkastelemaan omia ja työyhteisön asenteita, työkäytänteitä ja toimintakulttuuria. Riittävän monipuolisen sanoittamisen ja asioiden jäsentämisen avulla päästään eteenpäin työyhteisönä ja yksilöiden ammatillinen kasvu mahdollistuu. Työnohjauksen prosessiluonteisuus mahdollistaa omaksumisvaiheessa olevien asioiden reflektoinnin tarkoituksenmukaisella aikajänteellä, jolloin kiirehtiminen ei sotke oppimiskokemusta.
Työyhteisön toiminnassa ja vuorovaikutuksessa on usein tilanteita, joissa on tarpeen lisätä yhteistä ymmärrystä yhdessä jakamalla ja asioita selventämällä. Sallivuus, joustavuus ja moninaisuuden mieltäminen työtä rikastavina tekijöinä johdattelevat parempaan työyhteisön tilaan. Yhteisistä käytänteistä sopiminen on pääsääntöisesti oppilaitoksen sisäisen asioiden hoidon ja johtamisen asia. Siihen liittyvää keskustelua käydään usein työnohjauksessa. Ratkaisua etsitään esimerkiksi siihen, kuinka ottaa asioita puheeksi tai sanoittaa asioita rakentavasti työyhteisössä. Työnohjausdialogi avaa uudenlaista näkökulmaa ja tarkastelutapaa eri tilanteisiin. Esimerkiksi jatkuvan muutoksen kokeminen kuormittavana saattaa uudelleen määriteltynä ja jäsenneltynä muotoutuakin eri tavoin näkyväksi ja hahmottua lopulta omaa työtä edistävänä kehittämistyönä.
Oppilaitosmaailmaa on kehitetty yhteisen tekemisen ja yhteisöllisyyden suuntaan. Työnohjauksen avulla voidaan mahdollistaa yhteiselle reflektoivalle keskustelulle tilaa ja siten tukea esimerkiksi yhteisopettajuudelle, tiimityölle, yhteisöllisyydelle ja yhteistyön tekemiselle. Ammatillinen kasvu tiimipelaajaksi on monen oppilaitoksen strategian toteuttamisen mahdollistaja. Työnohjaus luottamuksellisuudessaan on koettu sensitiiviseksi ja omiin vahvuuksiin pohjautuvaksi tavaksi edetä ammatillisen kasvun opintiellä. Yhteistyön antia työyhteisölle on esimerkiksi riittävyyden huomioiminen, jolloin tarkastelussa on se, kuinka jokainen voi tehdä oman osansa tehdessään tarpeeksi ja sen seurauksena näkyvää jälkeä syntyy yhdessä tehden moninkertaisesti. Yhteisöllinen kiitollisuus työstä ja yhdessä saavutetuista asioista on edistysaskel yksilökeskeisestä työkulttuurista poisoppimiseksi.
Työnohjaus työn merkityksellisyyden tukena
Työelämän tapahtumien ja oman työvireyden sekä -innon vaihtelevuus yhdistettynä työkavereiden vastaaviin tunnelmiin on monesti työnohjauksessa läsnä. Tämä ei välttämättä esiinny käsiteltävinä aiheina, vaan ilmenee käsiteltävään asiaan liittyvänä taustatyöskentelynä. Tunteiden tunnistaminen ja tiedostaminen toimintaan vaikuttavina tekijöinä on työnohjauksen mahdollistamassa tarkastelussa ja pysähtymisessä oivalluttavaa ja oman toiminnan suuntaamista tukevaa. Oma jaksaminen vaikuttaa siihen, miten kokee oman itsensä työntekijänä ja työnsä hallitsijana. Työnohjaustilanteessa ajatusten ja tunteiden itselle välittämät viestit voi tuoda luottamuksellisesti esille ja reflektoida niitä jäsentyneempään muotoon. Tunteet ovat työelämän luonnollinen ja liikkeelle laittava voima, mutta järkiperäisyys ja rationaalinen ajattelu pitävät työn tavoitteellisuuden ja toiminnan tarkoituksen selkeänä. Työnohjauksessa saatetaan edetä ensin tunteita purkamalla ja sitten näkökulmia avaten kohti ratkaisu- ja toimintamalleja.
Pitkällä työuralla on hyvä tapahtua työn tuunaamista, jotta oma työtehtävä pysyy mielekkäänä ja merkityksellisenä. Oman työn näkeminen uudessa valossa ja sen merkityksellisyyden löytäminen voi olla työnohjauksessa tapahtuvan dialogin antia. Työnohjaaja työyhteisön ulkopuolisena henkilönä antaa kannustavaa palautetta niistä taidoista ja vahvuuksista, jotka saattavat arkisen työn keskellä jäädä itseltä oivaltamatta ja tunnistamatta. Työnohjauksen yhtenä tavoitteena voi olla oman työn sisällön ja suunnan tarkistaminen realististen mahdollisuuksien rajoissa.
Oman ammatillisuuden tarkastelu ja omassa työssä kehittyminen ovat työntekijälle itselleen palautetta antavaa reflektointia. Kehittävän ja oppivan työotteen ylläpitäminen voivat tarvita työnohjaajan tekemiä hyviä kysymyksiä avuksi kehittymisen ylläpitoon ja oppivaan itsetutkiskeluun. Työnohjaajan monipuolinen havainnointikyky ja objektiivisuus auttaa näkemään oman työn rakenteita ja käytänteitä. Ammatillisuus ja toiminta työyhteisössä ovat jatkuvan oppimisen ja kehittymisen asia liittyessään työyhteisön muiden jäsenten, johtamisen ja oman työuran sekä elämänkokonaisuuden asioihin.
Työasioista irrottautuminen ja palautuminen myös koulun lukuvuoden aikana on tärkeä tämän päivän työelämätaito, jota työnohjauksessakin voidaan kannatella. Työnohjauksen kohtaamisissa asioiden jäsentäminen sanoittamalla ja uudelleen määrittelemällä lisää työkielenkäytössä työyhteisötaitojen ja ammatillisuuden kannalta merkityksellistä vuorovaikutuksen laatua. Arjen vuorovaikutustilanteissa on mahdollista entistä enemmän toimia kuin se opettaja, jollainen haluaa oikeasti olla. Opettajan työhön kohdistuu monenlaisia odotuksia myös työyhteisön ulkopuolelta. Näiden asioiden kohtaamisessa vahva työyhteisön tuki ja käsitys itsestä työnsä riittävän hyvin hallitsevana ammattilaisena tuo mielekkyyttä.
Opetusalan töihin hakeutuvat yleensä ammattiinsa suurella kutsumuksella suhtautuvat ja kasvatustyöhön sitoutumista osoittavat henkilöt. Ylivastuullistuminen saattaa muodostaa perustehtävään lisäkuormitusta. Koettua kuormitusta voi vaadittavan ammatillisuuden vahvistumiseksi ja ammattiroolin suotuisten roolirajojen pitämisen vuoksi käsitellä työnohjauksen ohjaussuhteessa. Tunnolliselle henkilölle riittävän pitkä ohjaussuhde mahdollistaa oman reagointitavan hahmottamisen ja siihen itselle sopivien hyväksymiskeinojen ja kohtuullistamisen löytämisen. Jämäkkyys voi olla tavoiteltua rajojen pitämisessä ympärillä olevaan mutta myös oman itsen vaativuutta kohtaan. Sallivuus, irti päästäminen ja itsemyötätunto ovat aikuisiässäkin opittavia asioita. Itseä soimaavien ajatusmallien kääntyminen itsemyötätuntoisiksi ajatuksiksi voi tarvita paljonkin ulkoapäin tulevaa vahvuuksien esille nostamista ja ammattitaidon hallinnan osoittamista.
Työnohjaus opetusalan syklissä
Opetusalan työ lukuvuosisidonnaisessa aikataulutuksessa sisältää suvantovaiheita ja ruuhkahuippuja. Aikaansaamisen voima on lumoavaa työn merkityksellisyyden kannalta. Lukuvuoden ruuhkautuvien kohtien vuoksi kiireen tuntu voi jäädä päälle tarpeettoman pitkäksi ajaksi, mikä leimaa työssä koettua tunnelmaa. Työnohjauksellisessa suhteessa yhdessä muiden kanssa voi tarkastella omaa toiminnanohjausta työtehtävien tekemiseksi ja suhtautumistapaa työn laadun suhteuttamiseksi järkevässä mittakaavassa. Omiin tunteisiin suhtautuminen siten, että silti voi toimia ja käyttäytyä ammatillisesti opetustyön luonteeseen kuuluvissa kiireisissä ja paineistetuissa tilanteissa, on opettajan työssä monesti läsnä.
Työstä innostumisen kohdat ja luovat ratkaisut tulevat esiin työarjessa vaihtelevalla taajuudella työntekijän omalla kohdalla, ja niiden osuminen yksiin työkavereiden vastaavan innostuksen kohdan kanssa voi olla hyvinkin eritahtista. Työnohjauksessa voi käsitellä sitä, miten toimia erilaisissa tilanteissa ja kohdata erilaisia tapoja tehdä työtä. Isoin asia, johon voi vaikuttaa, on oma suhtautumistapa. Omasta itsestä huolehtimisen keinot, jotta säilyy innostuvana, jaksavana ja ammatillisesti toimivana, ovat usein esillä työnohjauksessa. Työnohjauksen antia voi olla, että ohjattava löytää itselle sopivia huolehtimisen keinoja, ottaa niitä oikeasti käyttöön ja löytää niiden hyvää tekevän vaikutuksen merkityksellisenä asiana osana ammatillisuutta. Näitä asioita voidaan mieltää ja tarpeen tulleen ohjata myös työterveyteen kuuluviksi asioiksi. Oman kehon ja mielen rauhoittaminen sekä palautumisen keinot arjessa ja vapaa-aikana puhututtavat opetushenkilöstöä tuon tuostakin.
Kiireisimpinä ja kuormittavimpina aikoina opettajan voi olla vaikea löytää oman työn merkityksellisyyttä ja nähdä toimintansa vaikuttavuutta usein keskeneräisten asioiden tai kasvavien oppilaiden keskellä. Omaan asenteeseen voidaan monelle tutuksi tulleen asioihin vaikuttamiskehän renkaiden ulkopuolellakin aina vaikuttaa ja kehittyä tiedostamaan työminää tukevia tapoja. Keholliset ja mielen hallinnan keinot ovat työnohjauksessa käytettyjä menetelmiä palautumiseen arjen keskellä. Olennaiseen keskittyminen ja perustehtävän hahmottaminen merkityksellisen ja hallittavan työtuntuman mahdollistumiseksi voi tulla työnohjauksen avulla kannatelluksi.
Tekoälyn näkemys
Tekoälyltä (OpenAI) kysyttäessä tulee keväällä 2023 melko pitkä vastaus, miten työnohjaus tukee opettajaa. “Työnohjauksessa opettaja saa ammatillista tukea, joka auttaa häntä kehittämään omaa osaamistaan ja lisäämään oppimistulosten laatua. Työnohjauksen avulla opettaja voi tarkastella omia opetuskäytäntöjään ja saada palautetta muilta työnohjaukseen osallistuvilta kollegoiltaan. Työnohjaus voi olla osa koulun kehittämistä ja organisaation käytäntönä integroitu osaksi opetuksen arkea.”
Tekoälyn mukaan työnohjaus voi olla erittäin hyödyllinen työkalu myös inklusiivista opettajuutta tuettaessa. Työnohjaus voi auttaa opettajia ymmärtämään toimintatapojaan paremmin erilaisten ja monitarpeisten oppilaiden tukemisessa. Työnohjausprosessi voi auttaa opettajia käsittelemään haastavia tilanteita, joita inklusiivisessa opetuksessa voi ilmetä. Kokonaisuudessaan työnohjaus voi auttaa opettajia kehittämään inklusiivisia opetuskäytäntöjä, jotka auttavat kaikkia oppilaita saavuttamaan oppimistavoitteensa.
Tiivistyksenä työnohjauksesta opetusalalla
Monilla ohjauksellisilla menetelmillä voidaan tukea opetusalan työntekijää työssään arjen sujuvuuteen liittyvissä asioissa, yllättävissä tilanteissa tai työn toteuttamisen käytänteissä. Työnohjauksen tavoitteena on pitemmän ajan tähtäimellä tapahtuva ammatillinen kasvu. Pelkkä selviytyminen työstä ei kauan aikaa jatkuessaan tuo merkityksellisyyttä, vaan tarvitaan vahvaa työn hallinnan tunnetta ja onnistumisen kokemusten mahdollistamaa työniloa. Työssä jaksaminen pitkällä työuralla ja työn tuunaaminen työuralle sitoutumisen mahdollistumiseksi voivat tulla työnohjauksessa luottamuksellisella ja ammatillista kasvua edistävällä tavalla tarkastelluiksi.
Työnohjauksen eettisiin periaatteisiin kuuluu luottamuksellisuus ja ammattitaitoinen työnohjaaja. Aiemmin totuttujen pitempien prosessien rinnalle on tullut lyhyempikestoisia, muutaman kerran työnohjauksia. Työnohjaukselle asetetut tavoitteet ovat sekä ohjattavien, tilaajan kuin työnohjaajankin taholta tarkoin mietittävä erikestoisissa prosesseissa eli mitä voidaan tavoitella käytettävissä olevalla ajalla. Oman työn tarkastelu ja ammatti-identiteetin peilaaminen ohjaussuhteessa edesauttaa perustehtävän tutkimista ja hahmottamista. Kehittämistyö voi olla työnohjauksen tavoitteena koko työyhteisönkin osalta. Kokemuksellinen oppiminen ja omien vahvuuksien tunnistaminen lisää hallinnan tunnetta työssä ja palvelee työssä jaksamisen vahvistajana.
Lähteet: Komu, S. & Walle, P. 2020. Työnohjaus opetusalalla. Valteri, Valterin julkaisusarja nro 5.
