Teknologian monet mahdollisuudet, lähinnä tablettitietokoneet ja älypuhelimet sovelluksineen, ovat saavuttaneet myös autismikuntoutuksen ja -opetuksen. Itselläni oli hieno mahdollisuus tutustua Teknologia ja autismi- aiheeseen syksyllä 2013 järjestetyssä Euroopan autismikongressissa Budapestissa. Kongressissa nostettiin esiin mm. tutkimus älypuhelimien käytöstä Asperger-henkilöiden kognitiivisena tukena korkeakouluopinnoissa. Kalenteri, sähköposti, viestit, kartat, GPS, kontaktit (numerot, osoitteet), muistiinpanot, netti, laskin, aikataulut, kamera, musiikki, hälytykset, muistutukset yms. ovat älypuhelimien ja tablettien perussovelluksia, jotka todettiin riittäviksi ja joiden koettiin tukevan AS-opiskelijoita opiskeluarjessaan.
Näiden käyttö ja hallinta lisäsivät itsenäisyyttä, antoivat itseluottamusta kognitiivisena tukena ja vähensivät tätä kautta stressiä. Mutta, mitä tehdä, jos laite ei toimi? Tämä oli pulma myös kyseisille opiskelijoille. Heillä oli vahva tarve helposti saatavalle tekniselle tuelle ja seurantapalavereille, joissa arvioitiin sovellusten käyttöä.
Mielenkiintoinen ja paljon ajatuksia herättävä oli myös Sven Bölten esittelemä Asc-inclusion –projekti, jonka tavoitteena on luoda teknologian ratkaisuja tukemaan autismin kirjon henkilöiden tunnetaitoja: kasvojen ilmeiden, eleiden, äänen ja kehon liikkeiden tunnistamista ja liittämistä eri tunnetiloihin. Tunnetaitoja tabletilla, pysähdyin miettimään?! Kyllä, unohtamatta arjen aitoja tilanteita ja kohtaamisia: sanoittamista, mallintamista ja jakamista. Suosittelen tutustumaan projektiin sivustolla ASC-Inclusion.
Mitä sovelluksia arkeen ja mistä?
Budapestin kongressissa iAutism.info -sivustoa ylläpitävä espanjalainen Francesc Sistach avasi teknologian valtavaa eteenpäin menoa autismikuntoutuksessa. Hyvä esimerkki tästä on autismiin liittyvien sovellusten eli appsien määrän kasvu: vuonna 2010 appseja oli 42, vuonna 2013 appseja oli 1300 (1000 iOS ja 300 android). Suurin osa on pelejä tai sovelluksia, jotka liittyvät kommunikaatioon, arjen struktuureihin sekä sosiaalisiin ja tunnetaitoihin. Pääosa appseista on lapsille, mikä koetaan puutteeksi.
Samoin meidän suomalaisten näkökulmasta se, että 90 % appseista on englanninkielisiä. Sistach nosti esiin myös sen, kuinka haasteellista on löytää yksilöllisesti soveltuvaa appsia, koska samankaltaisia löytyy valtavia määriä eikä toimivia etsintätyökaluja ole olemassa. Hän esittikin tulevaisuuden yhdeksi haasteeksi etsintätyökalujen luomisen. Kritiikkiä sai myös se, ettei appsien metodeja tai tieteellisyyttä ole tuotu esiin. Sistach totesi myös tarpeen integroitaville ja dokumentoitaville appseille sekä appseille, jotka tukevat myös autismin kirjon nuorten ja aikuisten arkea ja kuntoutusta.
Hyvänä vinkkinä hän kertoi, että kannattaa seurata appsien kehittäjiä ja sitä, kuinka appseja päivitetään. Päivitykset kertovat meille sen, että appseja kehitetään jatkuvasti. iAutism.info –sivustollaan Sistach on listannut autismikuntoutukseen ja –opetukseen liittyviä appseja kategorioittain. iPadille ladattava AutismApps –sovellus on myös hyvä, kun haluaa keskittyä autismiin liittyviin appseihin.
Kommunikaatiosovellusten, kuten myös muiden tavoitteellisten, kuntoutusta tukevien sovellusten hankinnassa tulee muistaa yksilöllinen sopivuus niiden käyttäjille. Mielekkään ja asianmukaisen sovelluksen löytäminen tuhansien sovellusten joukosta ei ole helppoa. Kannattaakin liittyä esimerkiksi Facebook- ryhmiin, joissa sovelluksia käyttävät kertovat käyttökokemuksiaan. Teknologia edistyy, seuraavaksi kirjoittelen ehkä Google-laseista ja niiden käytöstä autismikuntoutuksessa!
