Tänä hetkenä, kun joudumme olosuhteiden pakosta työskentelemään tai käymään koulua uusilla tavoilla, on meidän kaikkien itsesäätelykyky koetuksella. Mutta mitä se tarkoittaa, kun lapsesi, oppilaasi, puolisosi, työkaverisi tai sinun itsesäätely pettää ja miten sitä voimme ehkäistä?
Itsesäätelyllä tarkoitetaan omien ajatusten, käyttäytymisen ja tunneilmaisun muokkaamista tilanteeseen sopivaksi. Tutkimuksissa hyvän itsesäätelyn on todettu ennustavan niin psyykkistä, terveydellistä kuin taloudellista hyvinvointia. Itsesäätelyn pulmia pidetään keskeisenä tekijänä ADHD:ssa.
Taloustieteen Nobel-palkinnon voitti vuonna 2002 psykologi ja käyttäytymistaloustieteilijä Daniel Kahneman. Hänen mukaansa ihmisillä on kaksi erilaista tapaa ajatella, joita tässä tekstissä kutsun automaattiseksi ja tietoiseksi mieleksi. Oikeasti kyse on aivojen erilaisista prosessointitiloista, mutta on helpompaa ajatella niitä erillisinä mielen toimijoina. Itsesäätelykyvyn kehityksessä on kyse näiden kahden mielen rakenteen voimasuhteiden muutoksesta.
Automaattinen mieli reagoi aiemmin opitun mukaisesti
Automaattinen mieli ohjaa suurinta osaa päivittäisestä toiminnastamme ja tuottaa useimmiten tilanteisiin sopivaa käyttäytymistä. Mitä on 2 + 2? Todennäköisesti tietoisuuteesi välähti automaattisen mielen tuottama vastaus neljä. Mutta kuinka suoritit tämän laskutoimituksen? Kuten huomaamme, niin emme pysty kuvaamaan automaattisen ajattelun tiedonkäsittelyprosessia, ainoastaan ajattelun lopputuloksen.
Automaattinen mieli käsittelee aina tiedon ennen kuin se saapuu tietoiseen mieleen. Se reagoi ympäristöön aiemmin opittujen toimintamallien perusteella ja herättää tilanteisiin liittyvät tunteet. Automaattinen mieli ohjaa meitä kohti nautintoa ja pois epämiellyttävästä.
Automaattinen mieli oppii assosiatiivisesti kokemuksen perusteella ja myös osittain tarinoiden kautta muiden kokemuksesta. Sen oppiminen vaatii paljon toistoja tai voimakkaan tunnetilan. Aiempien tilanteiden perusteella se ennakoi tulevia tapahtumia. Jos on kokenut toistuvasti epäonnistuvansa matematiikassa, niin jo pelkkä laskutehtävän näkeminen herättää ahdistuksen tunteen, odotusarvon tulevasta epäonnistumisesta sekä halun lähteä pois.
Tietoinen mieli pystyy loogiseen päättelyyn
Kuinka paljon on 15 – 8? Useimmat meistä ihmisistä jakavat tämän tehtävän mielessään helpommin ratkaistaviin osatehtäviin ja pääsevät täten oikeaan lopputulokseen. Koska tämä osatehtäviin jakaminen tapahtuu tietoisessa mielessä, niin ihmiset myös pystyvät kielellisesti kuvaamaan käyttämäänsä ratkaisutapaa, toisin kuin aiemmin esitetyssä helpommassa tehtävässä.
Kun automaattinen mieli törmää uuteen tilanteeseen, jota se ei osaa ratkaista, niin tietoinen mieli havahtuu. Tietoinen mieli on hidas, väsähtää nopeasti ja pystyy pitämään mielessään vain kourallisen asioita kerrallaan. Kuitenkin toisin kuin automaattinen mieli, niin tietoinen mieli pystyy loogiseen päättelyyn ja pitkäaikaisten seurausten ajatteluun. Täten vain tietoinen mieli voi ymmärtää, että jos (A) epämiellyttävältä tuntuvaa matematiikkaa harjoittelee vuoden ajan joka päivä, niin (B) siinä tulee ajan myötä paremmaksi, mikä (C) mahdollistaa halutun opiskelupaikan. Ensimmäisiä pieniä merkkejä tämän tyyppisestä ajattelusta aletaan nähdä noin kolmevuotiailla lapsilla. Tietoinen ajattelu kehittyy pikkuhiljaa pitkälti yli kahteenkymmeneen ikävuoteen asti.
Automaattisen ja tietoisen mielen hyödyntäminen käytöspulmissa
Edellä mainitun jaottelun mukaisesti käytöspulmissa on kyse siitä, että lapsen automaattisen mielen toimintamallit ovat sopimattomia tilanteisiin nähden eikä hänen tietoinen mieli ole riittävän voimakas pitääkseen käyttäytymistä kontrollissa.
Käytöspulmien ratkaisemiseksi voimme yrittää vaikuttaa kolmeen asiaan: ympäristöön sekä oppilaan automaattiseen ja tietoiseen mieleen. Voimme tehdä oppimisympäristöstä helpomman oppilaalle lisäämällä ennakoitavuutta ja poistamalla häiritseviä ärsykkeitä ja kiusauksia.
Oppilaan automaattiseen mieleen voimme vaikuttaa antamalla välitöntä positiivista palautetta halutusta käyttäytymisestä ja tuottamalla hänelle onnistumisen kokemuksia. Toistojen myötä halutut toimintamallit automatisoituvat ja oppilas alkaa ennakoida tulevaa menestystä. Tätä ennakointia voi kutsua motivaatioksi. Negatiivisen palautteen kautta opettamisen pulmana on, että sen myötä oppilas alkaa ennakoida tulevia epäonnistumisia ja täten vältellä kyseisiä tilanteita.
Voimme myös vedota oppilaan tietoiseen mieleen järkeilemällä, että minkälaisia pitkän ajan seurauksia tietystä käyttäytymisestä seuraa. Pitää kuitenkin muistaa, että mitä pienempi oppilas, niin sitä vähemmän hänen käytöstään ohjaa pitkän aikajänteen seuraukset. Tietoinen mieli myös väsähtää helposti, joten harva lapsi pystyy ylläpitämään haluttua käyttäytymistä kovin kauan pelkän tahdonvoiman varassa. Lisäksi oppilaan kykyyn tietoisesti ponnistella vaikuttavat selvästi riittävä unen määrä, lepohetket ja tasainen verensokeri.
Paras lopputulos saadaan aikaan, kun vaikutetaan kaikkiin kolmeen, eli helpotetaan ympäristöä, annetaan positiivista palautetta ja kirkastetaan pitkän aikajänteen tavoitteita.