Valteri-koulu perustettiin elokuun 1. päivä vuonna 2015. Sitä ennen valtion erityiskoulut muodostivat yhteistyöverkoston, jota nimitettiin Valteri-verkostoksi. 2020-luvun vaihteessa tutkittaessa jossain määrin tilastoituja oppilasmääriä ja niin kutsuttuja oppilaiden tulosyitä vuosikymmeniä taaksepäin syntyi ymmärrys siitä, käsissä oli merkittävä pala suomalaista erityisopetuksen ja valtion erityiskoulujen historiaa. Kirjaukset heijastelivat kunkin ajan henkeä oppilasmäärien ja tulosyiden muutoksen kautta. Tilastot avasivat laajemminkin perusopetuksen viime vuosikymmenien kehityskulkuja kohti inklusiivista koulua. Tulosyyluokittelun tarkastelu nosti esiin myös erityisopetuksen, kuntoutuksen ja muun oppilaan tuen merkityksen oppilaan opetuksen järjestämispaikasta riippumatta.
Oppimisen tuen matkalla -kirja tarjoaa näkökulmaa myös siihen, miten kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettu ja tunnustettu suomalainen perusopetus on aina pyrkinyt olemaan mukana kehityksessä ja vastaamaan tulevaisuushaasteisiin. Tätä näkökulmaa avaa myös aikajana valtion erityiskoulujen historiasta, erityisesti kun sitä peilaa kansallisiin kehittämistoimenpiteisiin eri aikoina. Aikajana taustoittaa valtion erityiskoulujen kehitystä kohti lähikouluja tukevaa Oppimis- ja ohjauskeskus Valteria. Vaikka koululaitosta ei ole perinteisesti nähty nopean muutoksen paikkana, Valterin tarina osoittaa, että yhteinen visio, tavoitteellinen kehittäminen ja vuoropuhelu ympäristön kanssa voivat johtaa tarvittavaan muutokseen.
Valterin tarinan aikajana (kuva 1.) kokoaa yhteen muutosta edistäneitä asiakirjoja ja toimenpiteitä sekä niiden taustalla vaikuttaneita tekijöitä. Kuntien kouluverkostojen, erityisopetuksen asemoinnin ja inkluusiokehityksen suunta lainsäädäntömuutoksineen ovat vauhdittaneet valtion erityiskoulujen muutosta kohti entistä vahvempaa ja monipuolisempaa lähikouluja tukevaa työtä. Suomessa on pyritty kaikille yhteiseen kouluun eri tavoin eri puolilla maata, mutta inkluusion käsitteen määrittely on ollut vaikeaa. Jatkuva koulujärjestelmän uudistaminen on ollut osa laajempaa julkisen hallinnon uudistusta, ja erityisopetuksen kehittämiseen ovat vaikuttaneet useat tekijät, kuten lainsäädäntömuutokset ja erityisopetuksen arviointi. Inkluusio korostaa jokaisen lapsen oikeutta opetukseen ja tasavertaista mahdollisuutta osallistua koulunkäyntiin.
Kansainväliset ja kansalliset sopimukset ovat ohjanneet maamme linjauksia erityisopetuksen, vammaisuuden ja inkluusion osalta. Inkluusiota edistävien muutosten integroiminen osaksi perusopetuksen arkea on kuitenkin osoittautunut vaativaksi ja hitaaksi prosessiksi.
Monesta yhdeksi lähikouluja tukemaan
1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa tapahtui valtion erityiskouluissa merkittäviä muutoksia, jotka johtuivat monista eri tekijöistä. Tällöin oppilaskodeissa asuvien oppilaiden määrä väheni kaikissa kouluissa, ja viittomakielisten oppilaiden määrä väheni merkittävästi tietyissä kouluissa. Kuurojen oppilaiden opetus yleisopetuksessa yleistyi sisäkorvaistutteiden yleistymisen myötä. Muutokset vaikuttivat oppilaskodeissa asuvien oppilaiden määrään ja oppilasprofiileihin.
Valtakunnallisesti inkluusion edistämiseksi toteutettiin erilaisia koulutus- ja verkostoitumishankkeita 1990-luvun lopulta alkaen. Lisäksi ryhmäkokojen pienentämistä ja koulutuksellista tasa-arvoa tuettiin merkittävillä valtionavustuksilla. Inkluusion edistäminen on herättänyt voimakkaita mielipiteitä ja keskustelua, mikä on vaikuttanut uudistusten toteuttamiseen.
Vuonna 2004 Opetushallituksen hyväksymät perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet sisälsivät ensimmäistä kertaa ohjeet kaikenlaisen erityisopetuksen tarjoamiseen yhdessä normissa. Vuonna 2010 tehtiin muutoksia perusopetuslakiin ja muutokset astuivat voimaan vuonna 2011. Niillä pyrittiin vahvistamaan oppilaiden oikeutta saada tukea ajoissa ja joustavasti sekä lisäämään suunnitelmallisuutta ja moniammatillista yhteistyötä. Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa korostettiin oppilaiden kasvun ja kehityksen tukemista sekä hyvinvoinnin ja oppimisen edellytysten parantamista. Valteri-verkoston, ja lopulta vuonna 2015 perustetun Valteri-koulun, opetussuunnitelmatyö (VOPS-työ) oli keskeinen osa Valteri-koulun perustamisprosessia. Tämä työ loi vahvan perustan toiminnan monialaiselle lähestymistavalle.
Valtion yleissivistävien erityiskoulujen lähikouluja palveleva tehtävä aloitti muotoutumisensa 1990-luvulla valtion maksuperustelain ja -asetuksen pohjalta, minkä lisäksi Opetusministeriö säädöksillään määritteli valtion erityiskoulujen maksulliset suoritteet. Koulut, jotka muodostivat laajan osaamisverkoston, toimivat yhteistyössä ja tarjosivat yksilöllisiä erityispalveluita opetuksen ohjauksessa, kuntoutuksessa ja avustuksessa. Vuonna 2002 nähtiin visio valtion erityiskouluista tarjoamassa yksilöllisiä erityispalveluita opetuksen ohjauksessa, kuntoutuksessa ja avustuksessa, täydentäen kunnan palveluita. Aluksi palvelut olivat maksuttomia kunnille, mutta myöhemmin ne muuttuivat maksullisiksi valtion myöntämän hintatuen myötä.
Vahvempi verkostomainen toiminta valtion erityisoppilaitosten välillä käynnistyi vuonna 2004, ja vuonna 2006 verkosto otti käyttöönsä nimen Valteri-verkosto yhteisiä asioista ajaessaan. Tämä kehitys johti Valteri-palveluverkoston ensimmäisen strategian valmistumiseen vuonna 2008.
Vuonna 2014 Valtion erityiskoulujen rehtoreita kuultiin ajatuksesta yhdistää koulut yhdeksi oppilaitokseksi, joka saisi nimen Valteri-koulu. Tämä päätös tehtiin lopulta Opetus- ja kulttuuriministeriössä ja se johti Valteri -koulun perustamiseen ja toiminnan aloittamiseen elokuussa 2015. Päätös korosti koulun toiminnan rinnalla vastuuta opetuksen, kehittämis-, ohjaus- ja tukitehtävistä.
Monitarpeista tukea ja monialaista yhteistyötä
Oppilaiden tarvitessa yhä vaativampaa tukea koulussa, yhteistyö ja työnjako eri toimijoiden välillä nousevat entistä tärkeämmiksi. Vaativaa monialaista tukea tarvitsevien oppilaiden ja heidän perheidensä kannalta yhteistyö koulun ja muiden sidosryhmien, kuten sairaalaopetusyksiköiden, valtion koulukotikoulujen, kunnallisten erityiskoulujen ja erityispedagogiikan tutkimus- ja koulutusyksiköiden, kanssa on korostetun tärkeää.
Opetus- ja kulttuuriministeriön päätös vuonna 2018 johti Vaativan erityisen tuen verkostojen (VIP) luomiseen. Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri/Valteri-koulu koordinoi tätä toimintaa. VIP-toimintaa on kehitetty ja organisointiin on osoitettu määrärahoja, ja vuodet 2021–2022 olivat toiminnan vakiinnuttamisvaihetta. Kehittämistoiminnan aikana toiminnan kohderyhmän tarpeita paremmin kuvaavana terminä alettiin puhua vaativasta monialaisesta tuesta.
2020-luvulla oppilaiden tukemiseen varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa sekä Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin toimintaan vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä koskeva uudistus. Uudistuksessa korostetaan tukea tarvitsevien lasten ja nuorten palvelupolkujen yhdistämistä ja tutkimusperustaisia ratkaisuja. Tavoitteena on vastata perheiden ja lasten tarpeisiin sekä yksilöllisesti että kokonaisvaltaisesti, tavoittaen kaikki yhdenvertaisesti ja edistäen osallisuutta yhteiskunnassa.
Kodin ja koulun yhteistyön onnistuminen on erityisen tärkeää, ja se vaatii uusia toimintamalleja. Yksituumaisuutta huoltajien kanssa työskentelyssä tarvitaan, ja oppilaiden osallisuutta heitä koskevissa tuen prosesseissa tulisi vahvistaa. Kaiken kaikkiaan oppimisen tuen kehittäminen on vaatinut pitkäjänteistä työtä ja monia uudistuksia, ja se jatkuu edelleen, pyrkien varmistamaan, että kaikki oppilaat saavat tarvitsemansa tuen ja yhdenvertaisen mahdollisuuden koulutukseen. Tämäkin päivä on jo huomenna historiaa.
