Kuuntele artikkeli tästä (lukija Antti Junikka):
Kodin ja koulun välinen yhteistyö on osa koulun henkilöstön jokapäiväistä työtä. Käytännössä yhteistyötä tehdään eri tavoin eri yhteyksissä, ja jokainen työntekijä tekee sitä itselleen luontevalla tavalla. Yksilöllinen vaihtelu yhteistyön tekemisessä on sallittua, mutta myös yhteisten linjausten määrittäminen on mahdollista. Yhteistyön kehittämisen voi nähdä yhtenä keinona perhelähtöisen toimintakulttuurin vahvistamiseen. Tässä artikkelissa tarkastelemme koulun perhelähtöistä toimintakulttuuria ja pyrimme vastaamaan kysymyksiin: mitä perhelähtöisellä toimintakulttuurilla tarkoitetaan, mitä sillä tavoitellaan ja millä keinoilla jokainen koulun työntekijä voi sitä omalta osaltaan vahvistaa. Vastauksemme edellä esitettyihin kysymyksiin kumpuavat käytännön työkokemuksesta sekä perehtymisestä ajankohtaiseen, yhteiskunnalliseen kontekstiin ja aiheen teoreettisiin lähtökohtiin. Tämän artikkelin ovat kirjoittaneet ohjaava perhetyön asiantuntija Anuliisa Kemppainen, sosiaalityöntekijä Jenni Haverinen ja kuntoutuksen ohjaaja Tarja Kankaanpää, jotka työskentelevät Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri Tervaväylässä.
Koulun tavoitteena on järjestää oppilaille heidän kehitystasonsa ja tarpeidensa mukaista opetusta, ohjausta ja tukea sekä edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä (Opetushallitus 2016, 35). Perusopetuslaki (21.8.1998/628) ja Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) ohjaavat kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön tavoitteen saavuttamiseksi. Perusopetuslain 3 §:n mukaan opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2016, 35) mukaan kodin ja koulun välisellä yhteistyöllä tuetaan kasvatuksen ja opetuksen järjestämistä, edistetään oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä sekä lisätään oppilaan, luokan ja koko kouluyhteisön hyvinvointia ja turvallisuutta.
Kodin osallisuus koulutyössä ja sen kehittämisessä onkin keskeinen osa koulun toimintakulttuuria (Opetushallitus 2016, 35). Perhelähtöinen toimintakulttuuri näyttäytyy kodin huomioimisena, kuulemisena ja osallisuutena koulun arjessa. Teoreettisesti perhelähtöinen toimintakulttuuri pohjautuu ekokulttuuriseen teoriaan, jonka mukaan lapsen ympärillä toimivien aikuisen tasavertainen kumppanuus, yhteiset tavoitteet ja toimintatavat ovat keskeisiä lapsen tasapainoisen kasvun edistäjiä. Tasavertainen kumppanuus sisältää keskinäisen kunnioituksen ja molemminpuolisen asiantuntijuuden huomioimisen avoimessa vuorovaikutuksessa. Yhteistyö, johon jokainen toimija tuo oman näkemyksensä, edistää ratkaisujen löytämistä paremmin kuin esimerkiksi eri ammattiryhmien rooleja korostava toiminta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016). Koulun henkilöstöllä on ammatillista asiantuntijuutta ja kodilla on kokemusasiantuntijuutta, joiden välinen vuoropuhelu luo hyvän edellytyksen yhteisten tavoitteiden saavuttamiselle. Kodin asiantuntemus on resurssi, jota voidaan hyödyntää myös koulun palvelujen tuottamisessa ja kehittämisessä. Perhelähtöinen toimintakulttuuri on siis tasavertaisen kumppanuuden kautta perhettä osallistava ja heidän asiantuntijuutta hyödyntävä toimintatapa.
Mitä perhelähtöisellä toimintakulttuurilla tavoitellaan?
Perhelähtöisellä toimintakulttuurilla voidaan edesauttaa sekä yksilöllisten, yhteisöllisten että yhteiskunnallisten tavoitteiden toteutumista. Kuten jo edellä todettiin, perhelähtöisen toimintakulttuurin yhtenä yksilöllisenä tavoitteena on oppilaiden kasvatuksen ja opetuksen järjestämisen tukeminen sekä terveen kasvun ja kehityksen edistäminen. Lisäksi tavoitteena on sekä yksilöllisellä, yhteisöllisellä että yhteiskunnallisella tasolla lasten, perheiden ja myös koulun henkilöstön hyvinvoinnin ja turvallisuuden lisääntyminen. Tavoitteeseen on pyritty poliittisin toimenpitein, sillä perhelähtöinen toimintakulttuuri on viime vuosina ollut ajankohtainen yhteiskunnallinen kehittämiskohde.
Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) 2016-2019 avulla on pyritty lapsi- ja perhelähtöisen toimintakulttuurin kehittämiseen aiemman hallinto- ja ammattikuntakeskeisen toimintakulttuurin sijaan. (Heinonen, Ikonen, Kaivosoja & Reina 2018, 66.) Muutosohjelman tavoitteena on ollut kehittää oikea-aikaisia, todellisia tuen tarpeita vastaavia ja helposti saatavilla olevia palveluja lapsille ja perheille paikkoihin, missä heidät luonnollisesti kohdataan. Aidosti tuen tarpeita vastaavat ratkaisut ovat hyvinvointia tukevia ja näin ollen yhteiskunnallisesti kustannustehokkaita. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018)
Paras vastaus kysymykseen, millaiset palvelut ovat aidosti tuen tarpeita vastaavia, löytyy lapsilta ja perheiltä itseltään. Siksi heidän osallisuutensa palvelujen kehittämisessä on tärkeää. Jotta tavoite perhelähtöisestä toimintakulttuurista toteutuu, tulee myös koulun toimintakulttuuria kehittää kodin ja koulun yhteistyönä. Konkreettisesti tavoitteeseen pyritään muun muassa yhteisöllisen oppilashuollon käytänteiden kehittämisellä (Hietanen-Peltola, Laitinen, Autio & Palmqvist 2018, 7).
Miten perhelähtöistä toimintakulttuuria voi vahvistaa?
Koulussa jokainen työntekijä voi lisätä perhelähtöisyyttä osaltaan, eikä siihen välttämättä tarvita erillisiä kehittämistyöryhmiä tai perhetyön koulutusta. Keskeistä on matalan kynnyksen yhteydenpito kodin ja koulun välillä, jotta molemminpuolinen kuulluksi tuleminen ja riittävä tiedottaminen mahdollistuvat. Perheen asiantuntemus voi lisätä koulun henkilöstön oppilastuntemusta ja auttaa pohdittaessa yksittäisen oppilaan tukea, mutta toisaalta koulun henkilöstön asiantuntemus voi laajentaa vanhempien ymmärrystä lapsestaan ja lisätä keinoja kodin arjessa selviytymiseen. Lisääntyneen ymmärryksen avulla on helpompaa määrittää yhteiset tavoitteet sekä tarkoituksenmukainen toimintaympäristö ja -tavat yksittäisen oppilaan koulunkäynnin ja hyvinvoinnin tueksi.
Myönteisellä vuorovaikutuksella ja positiivisten asioiden näkyväksi tekemisellä rakennetaan luottamusta ja hyvää yhteistyötä kodin ja koulun välillä. Luottamus on kaiken yhteistyön perusta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016). Luottamuksellisessa ja avoimessa yhteistyösuhteessa myös haastavampien asioiden käsittely on helpompaa. Tärkeää on nähdä vanhemmat samalla puolella olevina yhteistyökumppaneina, joiden kanssa työskennellään yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Hietanen-Peltolan ym. (2018, 13) mukaan vanhempien osallisuudella sekä kodin ja koulun yhteistyöllä voidaan vahvistaa merkittävästi oppilaiden ja koko kouluyhteisön hyvinvointia. Hyvän kumppanuussuhteen luomiseen kannattaa panostaa yhteistyön alusta lähtien.
Koulun perhelähtöistä toimintakulttuuria voidaan vahvistaa myös perheiden suunnitelmallisella osallisuudella koulun toiminnassa. Oppilashuoltosuunnitelmaan kirjataan ne toimenpiteet, joilla perheiden osallisuutta koulun yhteisöllisessä oppilashuoltotyössä pyritään vahvistamaan. Lapset ja heidän huoltajansa voivat olla koulun oppilashuoltoryhmän pysyviä jäseniä ollen mukana suunnittelemassa, toteuttamassa, kehittämässä ja arvioimassa oppilashuoltoa. Huoltajia voi kutsua mukaan avoimella kutsulla tai mukanaolo voi olla edustuksellista toteutuen esimerkiksi koulun vanhempaintoimikunnan kautta. (Hietanen-Peltola ym. 2018, 13, 17.) Tärkeää on muistaa, että yhteisöllinen oppilashuoltotyö kuuluu koko koulun henkilöstölle.
Useissa kouluissa toimii joko vanhempainyhdistys tai –toimikunta, mikä on oivallinen kanava vanhempien osallisuudelle. Erilaiset yhteisölliset tapahtumat kuten vanhempainpäivä ja –illat, pihatapahtumat ja pikkujoulut ovat matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, joissa koulun ja kodin sekä kotien keskinäinen kohtaaminen mahdollistuu. Keskeistä on vanhempien mahdollisuus vertaistukeen. Vanhemmat voivat myös jalkautua koulutyön arkeen, mikäli se opetuksen järjestämisen ja oppilaan tuen näkökulmasta on tarkoituksenmukaista.
Perhelähtöinen toimintakulttuuri koulussa on siis kaikkien yhteinen asia, ja jokaisen työntekijän sitoutuminen ja työpanos ovat tärkeitä. Siksi jokaisen työntekijän kannattaakin pohtia, miten omaa toimintaa voisi muuttaa perhelähtöisen toimintakulttuurin vahvistamiseksi. Pienikin muutos voi olla riittävä.
Lähteet
Heinonen, O., Ikonen, A., Kaivosoja, M. & Reina, T. 2018. Yhdyspinnat yhteiseksi mahdollisuudeksi – Selvitys lapsi-, nuoriso- ja perhepalveluiden toteuttamiseen liittyvistä yhdyspinnoista muuttuvassa toimintaympäristössä. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.
Hietanen-Peltola, M., Laitinen, K., Autio, E. & Palmqvist, R. 2018. Yhteisestä työstä hyvinvointia – opiskeluhuoltoryhmä perusopetuksessa. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy.
Opetushallitus 2016. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Next Print Oy.
Perusopetuslaki 21.8.1998/628
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016. Luo luottamusta suojele lasta: Opas yhteistyöstä lapsia ja perheitä työssään kohtaaville.
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136183/Luo%20luottamusta%20suojele%20lasta_15022019.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE).
https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/lapsi-ja-perhepalveluiden-muutosohjelma-lape-
