Koulun ammattilaisten arkikieli vilisee neuromoninaisuuteen liittyviä termejä. Arjessa puhutaan nepsyistä, neurokirjosta, neuropsykiatrisista haasteista, ADHD:sta, autismista, keskittymiskyvystä, toiminnanohjauksesta, itsesäätelystä, tunnetaidoista ja monesta muusta. Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin ammattilaisten kentällä kohtaamat koulujen työntekijät kertovat usein halusta löytää lisää keinoja neuromoninaisten oppijoiden kohtaamiseen.
Neuroystävällinen koulu taas on ympäristö, joka on valmis kohtaamaan ja vastaanottamaan kaikenlaiset yksilöt sekä olemaan esteetön myös neuromoninaisille oppijoille. Valterin julkaisema Moninaisuutta tukemassa -opas (2024) auttaa kouluja kehittämään oppimisympäristöjään ja toimintakulttuuriaan niin, että se sopisi mahdollisimman hyvin kaikenlaisille oppilaille. Teoreettisen taustoituksen lisäksi opas tarjoaa konkreettisia keinoja koulun käyttöön reflektointityökalun muodossa. Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin ohjauspalvelusta koulut voivat saada lisää tukea työhönsä.
Neuromoninaiset oppijat
Suomen autismikirjon yhdistys (2022) esittelee termin neuromonimuotoisuus tuottamassaan autismin syrjimättömässä sanastossa. Neuromoninaisuudella tarkoitetaan ihmisten neurologista monimuotoisuutta, siis yksinkertaisesti eri tavoin toimivia aivoja ja keskushermostoa. Arjen konkretiaa tarjoavat vertaukset aivojen erilaisista käyttöliittymistä tai uniikista koodauksesta – aivot ja neurologiset ominaisuudet ovat jokaisella yksilöllisiä.
Koulussa, kuten muussakin yhteiskunnassa, koko neuromonimuotoisuuden kattaus on aina esillä. Esimerkiksi Matilainen (2023, 14) vertaa neurokirjoa klassisesti sateenvarjoon, jonka alle eri diagnoosit sopivat. Neurokirjon diagnoosien ydinoireita ovat esimerkiksi toimintakykyä haittaavat, laaja-alaiset ja pysyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation erityispiirteet sekä rajoittuneet, toistavat ja joustamattomat käytösmallit (Autismikirjon häiriö: Käypä hoito -suositus, 2024), tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus (ADHD: Käypä hoito -suositus, 2019) sekä kielen kehityksen häiriöt (Kehityksellinen kielihäiriö: Käypä hoito -suositus, 2019).
Vuorovaikutus – laatu ratkaisee
Neuroystävällisessä koulussa oppilaan kohtaaminen on keskiössä. Uusin autismitutkimus korostaa vuorovaikutuksen ja sen laadun merkitystä sekä autismikirjon oppilaiden keskinäisissä suhteissa että vuorovaikutuksessa koulun ammattilaisten ja muiden oppilaiden kanssa. Itä-Suomen yliopiston PEICAS-tutkimushankkeessa (Kämäräinen ym., 2022) todetaan, että hyväksyvä ilmapiiri sekä yksilöllisyyden huomiointi ovat keskeisiä autismikirjon oppilaan osallistumista ja vuorovaikutusta tukevia tekijöitä. Tutkimushankkeen tulosten perusteella autismikirjolla olevien oppilaiden osallisuutta ja osallistumista voidaan tukea monin keinoin: esimerkiksi vuorovaikutuksen sekä kaverisuhteiden muodostamista ja ylläpitämistä tukemalla. Yksilöllisten ominaisuuksien tunnistaminen, tunnustaminen ja tukeminen on olennaista myös koulussa. Neurotyypilliset oppilaat toimivat vuorovaikutuksessa eri tavoin kuin neuroepätyypilliset, koska heidän toimintaansa vaikuttaa esimerkiksi koulupäivän kuormitus.
Liisa Ahonen (2015) korostaa empaattisen vuorovaikutuksen merkityksellisyyttä. Ahonen on tutkinut haastavia kasvatustilanteita päiväkodeissa, mutta tutkimustulosten toimivaksi osoittama kasvattajan lämmin vuorovaikutustyyli toimisi myös neuromoninaisten oppilaiden kanssa työskennellessä. Ahosen mukaan kasvattajan lämmin tapa olla vuorovaikutuksessa rohkaisee lapsia vastavuoroiseen vuorovaikutukseen. Lapsen voimakkaita tunnereaktioita liennyttää kasvattajan empaattinen olemus ja ääni. Myös Voimauttava vuorovaikutus -menetelmässä (Intensive Interaction Institute, 2015) tukea tarvitsevan henkilön kanssa pyritään mahdollisimman hyvän kontaktin löytymiseen lempeän, lämpimän ja hyväksyvän vuorovaikutustavan avulla. Tässä menetelmässä vastuu vuorovaikutustilanteen myönteisestä kulusta on vahvasti lähiaikuisella, koulun kontekstissa siis esimerkiksi opettajalla tai ohjaajalla. Voimauttava vuorovaikutus antaa tukea tarvitsevalle henkilölle kokemuksen arvokkuudesta ja arvostuksesta – neuroystävällisessä kouluympäristössä tämä on perustavanlaatuisen tärkeää.
Vuorovaikutustilanteet vaativat ammattilaiselta herkkyyttä. Tilanteisiin tullaan aina omien ajatusten ja tunteiden kanssa. Aikuisen on kyettävä näiden osalta reflektioon; Mistä tunteeni heräsi? Miten suhtaudun toisen esiin tuomiin ajatuksiin? Olenko neutraali ja osaanko kuunnella? Osaanko asettua toisen asemaan? Omien ja oppilaan tunteiden erottaminen toisistaan on väylä ammattimaiseen kohtaamiseen (Puustinen, 2023).
Arvostava asenne kaiken perustana
Asenne on yksi vuorovaikutustilanteiden tärkeimmistä rakennuspalikoista. Neuromoninaisia oppijoita kohdatessaan koulujen aikuisten tulisi panostaa nimenomaan sosiaalisen esteettömyyden tarkasteluun ja kehittämiseen. Moninaisuutta tukemassa -opas (Ahonen & Norvapalo, 2024) esittelee osallisuuden mahdollistavan asenne-esteettömyyden kouluissa. Sosiaalinen esteettömyys rakentuu avaran ihmiskäsityksen varaan. Oppaan tarkistuslista asenne-esteettömän ympäristön toteuttamiseen ohjaa kunnioittavaan puhetapaan ja vahvuuksien korostamiseen. Aikuisilla tulee olla aito halu ymmärtää oppilaiden erilaisuutta ja myös huomioida tämä opetuksessa ja oppilaan tukitoimissa.
Lisäksi Jussilan (2024) psykiatrian alaan sijoittuva väitöskirja vahvistaa näkemystä aistiesteettömän oppimisympäristön merkityksellisyydestä. Jussila esittää, että suomalaisista peruskoululaisista yli 40 000 voisi olla aistiherkkiä, suurin osa heistä ilman autismikirjon diagnoosia. Koulutilojen kuormittavuus saattaa näissä oppilaissa näkyä esimerkiksi levottomuutena, hermostuneisuutena, passivoitumisena tai kieltäytymisenä; piirteinä, joiden vuoksi oppilas voi ajautua myös turhaan tutkimuksiin autismikirjon tai tarkkaavaisuuden pulmien epäilyiden vuoksi. Yksiselitteinen johtopäätös on, että kuormittava kouluympäristö voi olla ainoa paikka, jossa tämänkaltaisella oppilaalla ilmenee toimintakyvyn heikkoutta (Jussila, 2024). Asenne-esteettömän oppimisympäristön kriteereistä monet toteutuvat ilman taloudellisia panostuksia: asenteilla, kunnioittavalla vuorovaikutuksella ja arvostavalla kohtaamisella päästään pitkälle.
Opetuksen parissa työskentelevät ammattilaiset voivat joskus kompastua empatiakuiluun. Empatiakuilu (Milton, 2012) tarkoittaa, että eri neurotyyppien edustajien on vaikea ymmärtää toisiaan. Näin siis esimerkiksi autismikirjon oppilaan ja neurotyypillisen koulun aikuisen on hankala eläytyä toisen kokemukseen ja olla empaattinen toista kohtaan. Autismitutkimuksen uusimpiin teorioihin kuuluvan kaksoisempatiateorian (Milton, 2012) mukaan vuorovaikutuksen pulmat eivät siis johdu autismikirjon henkilön kognitiivisista poikkeavuuksista vaan empatiakuilun reunoilla olevien keskinäisen ymmärryksen puutteesta.
Neuromoninaisten oppijoiden kohtaamisen tulokulmaksi sopii erinomaisesti PACE-asenne (Hughes, 2024). Tämä tarkoittaa toimintamallia, jossa lapsi kohdataan leikkisän (Playful), hyväksyvän (Accepting), uteliaan (Curious) ja empaattisen (Empathic) vuorovaikutuksen kautta. Lapsi tai nuori saa olla oma itsensä ja häneen suhtaudutaan kaikissa – myös haastavissa – tilanteissa hyväksyvästi.
Yhteistyöllä onnistutaan
Moninaisuutta tukemassa -opas esittelee kolmen neurokirjolla olevan peruskoululaisen onnistumistarinat. Jotta kouluista saataisiin kuulla entistä enemmän onnistumisen tarinoita, on koulujen suhtautumisella neuromoninaisuuteen merkittävä rooli. Oppaassa esitellyn kolmikon tarinoita yhdistää vahva moniammatillinen tuki, jossa lapsen eduksi työskennellään systeemisen työotteen keinoin. Moniammatillisuus ja moniammatillisen tuen järjestäminen on Valterin työn ydintä. Valterin ohjauspalvelut voivat olla tukemassa koulujen toimijoita heidän omien prosessiensa kehittämisessä tai tuoda opetuksen, kuntoutuksen ja ohjauksen ammattilaisia koulun arkeen tilanteisiin, joissa koulunkäynnin ja oppimisen tuen ratkaisuja etsitään.
Valterin ammattilaisilla on käytössään monia tutkimusperustaisia menetelmiä, jotka soveltuvat neurokirjolla olevien lasten ja nuorten opetukseen ja kuntoutukseen. Tukijaksolla Valteri-koulussa näitä menetelmiä voidaan hyödyntää pitkäjänteisesti. Tukijakso mahdollistaa myös vertaistuen kokemisen, oppilaan ja huoltajankin näkökulmasta. Paikallinen tukijakso puolestaan tuo menetelmät oppilaan omaan ympäristöön ja hänen kanssaan toimivien aikuisten tietoisuuteen.
Tavataan yhteistyön merkeissä!
