Nepsy eli neuropsykiatrinen valmennus on ajattelu- ja työskentelytapa, jossa valmentaja ohjaa valmennettavaa löytämään omat keinonsa ja voimavaransa. Valmentajana voi toimia neuropsykiatrisen valmentajakoulutuksien saanut sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammattilainen.
Yhteistyöllä voimavaroja arkeen
Valmennuksessa yhdistyvät ratkaisu- ja voimavarakeskeinen lähestymistapa, jonka perustana on elämänkaariajattelu sekä neuropsykiatrinen tieto ja ymmärrys. Valmentajan rooli on olla prosessissa rinnalla kulkija, joka ohjaa ja auttaa valmennettavaa tavoitteen määrittämisessä sekä työskentelyssä tavoitteen saavuttamista kohti. Yhdessä löydetään valmennettavan potentiaali, hänen paras toimintakykynsä. (Huotari & Tamski 2013.)
Neuropsykiatrinen valmennus on ohjaukseen perustuva sosiaalinen kuntoutusmenetelmä. Käytännön tasolla se tarkoittaa arjen- ja elämänhallintaa, ihmissuhdetaitoja ja itsetuntoa kehittävää kuntoutusta, joka on ennaltaehkäisevää, asiakkaan elämänlaatua edistävää ja suhteellisen edullista toteuttaa.
Valmennuksella pyritään edistämään valmennettavan myönteistä ajatusta itsestään sekä omista kyvyistään. Valmennuksessa kohtaamme hyvin erilaisissa tilanteissa eläviä ihmisiä, joiden voimavarat ja käytettävissä oleva potentiaali saattavat olla koetuksella. Valmentajan yksi keskeisimmistä tehtävistä onkin nähdä mahdollisuudet jokaisessa hetkessä ja luoda uskoa valmennettavaan. Valmennettavat ovat elämänsä varrella selvinneet monista asioista, ratkaisseet useita pulmia ja onnistuneet lukuisissa asioissa. Näiden lisäksi mielessä ja kehossa on paljon voimavaroja, joita emme tiedosta. Valmennussuhteessa nämä resurssit pyritään löytämään ja ohjataan valmennettavaa siten, että piilossa olevat resurssit tulevat aktiiviseen käyttöön. Parhaimmillaan valmennus nostaa valmennettavan kyvyt, taidot ja tiedot näkyville siten, että valmennettava voimaantuu prosessissa. (Huotari & Tamski 2013.)
Ongelmakeskeisestä ratkaisukeskeiseen
Perinteisesti olemme ehkä oppineet ajattelemaan asioista ongelmakeskeisesti eli etsimme syitä ongelmiin. Tämä johtaa ihmissuhteissa helposti syyttelyyn ja syyllisten etsimiseen. Valmennuksessa ajattelu viedään ongelmakeskeisestä ratkaisukeskeiseen eli suunnataan ajatukset ja toiminta ongelmien sijasta ratkaisujen löytämiseen, tavoitteelliseen toimintaan ja päämäärien saavuttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos asiakkaan ongelmana on ollut myöhästyminen, mietitään myöhästymiseen johtaneiden syiden sijaan niitä hetkiä, kun hän on ollut ajoissa. Ajoissa ollessaan asiakas on tehnyt jotakin toisin ja tästä olemme valmennuksessa kiinnostuneita. Miten asiakas voisi toimia jatkossakin niin, että hän ehtii tilanteisiin ajoissa? Rakennetaan asioita vahvuuksien ja onnistumisien varaan.
Mannström-Mäkelä ja Saukkola (2010) tuovat esille, että ratkaisukeskeisellä valmentajalla on kyky inspiroida asiakasta muutokseen. Asiakkaan omat oivallukset ovat valmennuksessa tärkeitä, sillä ne vievät häntä oikeasti eteenpäin. Valmentaja luo ilmapiirin ja suhteen, jossa asiakas voi oivaltaa uutta ja kasvaa sekä kehittyä. Valmennussuhteen aikana luontainen osaaminen hyödynnetään, sillä liika neuvominen voi viedä huonoon lopputulokseen. Valmentajan tehtävänä on esittää kysymyksiä, haastatella ja viedä prosessia eteenpäin. Valmentaja ohjaa oppimaan, mutta ei opeta.
Ihmisellä on monta keinoa ja mahdollisuutta päästä tavoittelemaansa päämäärään. Valmennuksessa näitä kutsutaan tavoitteiksi, jotka ovat meille kaikille tärkeitä. Jokaisella ihmisellä on unelmia ja haaveita elämäänsä liittyen. Kun teemme konkreettisen suunnitelman unelman tai haaveen saavuttamiseksi, se muuttuu tavoitteeksi ja olemme jo matkalla kohti haluamaamme päämäärää. Valmennuksessa tavoitteet ja toivottava aikataulu tavoitteiden saavuttamiseksi sovitaan yhdessä valmennettavan kanssa. Tavoitteet ovat useimmiten hyvin konkreettisia ja jokapäiväiseen elämään liittyviä asioita. (Huotari &Tamski 2013.)
Ratkaisukeskeinen eli voimavarakeskeinen lähestymistapa
Ratkaisukeskeisyys on toimintamalli ja ajattelutapa, joka sisältää kannustavia käytännön työkaluja erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin, motivointiin, innostamiseen, suunnitteluun, ongelmien ratkaisuun sekä kehittämistyöhön. Ratkaisukeskeisyydestä käytetään myös nimitystä voimavarakeskeinen lähestymistapa, koska siinä pyritään huomioimaan joskus piilossakin olevat voimavarat sekä käytössä olevat vahvuudet ja mahdollisuudet.
Ratkaisukeskeisyys pyrkii herättämään toivoa ja avaamaan tietä muutokselle. Tiellä suunnataan ajatuksia tulevaisuuteen ja autetaan asiakasta elämään itselleen parempaa elämää. (Huotari & Tamski 2013.)
Ratkaisukeskeisyyden kolme periaatetta ovat:
- Jos jokin ei ole rikki, älä yritä korjata sitä.
- Kun tiedät mikä toimii, tee lisää sitä.
- Jos jokin ei toimi, tee jotain muuta.
Ratkaisukeskeisessä ohjaamisessa on tärkeää ottaa asiakas huomioon oman elämänsä parhaana asiantuntijana ja arvostaa toisen ihmisen ajattelua ja maailmankuvaa. Ohjauksessa käytetään apuna myönteisyyttä, leikillisyyttä, luovuutta, tarinallisuutta ja huumoria. Näiden avulla voidaan rikkoa jumiutuneita käsityksiä ja ei-toivottuja toimintamalleja. Pienetkin edistysaskeleet huomioidaan. Huomiota kiinnitetään myönteisiin poikkeuksiin. Erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ideoidaan ja testataan vuorovaikutussuhteessa. Toiminta on tavoitteellista ja tulevaisuuteen suuntautuvaa. Asioihin etsitään uusia näkökulmia, keskitytään voimavaroihin ja piileviä kykyjä kasvattaviin näkökulmiin. Epäonnistumisia ei pelätä, vaan niihin suhtaudutaan oppimiskokemuksina. Onnistumisia, kykyjä, taitoja ja osaamista hyödynnetään ja tutkitaan käsillä olevan ongelman ratkaisemisessa. Ongelmiin etsitään useita vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. Aikaisempia oppimiskokemuksia hyödynnetään voimavarana. Asiakkaan verkosto ja läheiset ihmiset otetaan mukaan työskentelyyn ja pulmia voidaan ratkoa yhteistyössä heidän kanssaan. Keskeisenä pidetään myönteistä palautetta ja ansion jakamista eri osapuolille. ( Huotari & Tamski 2013; Mannström-Mäkelä & Saukkola 2010; Kurttila, Laane, Saukkola & Tranberg 2010.)
Monenlaisia menetelmiä
Huovialan (2007) mukaan neuropsykiatrisen valmennuksen menetelmät voidaan jakaa arvioiviin, strukturoiviin, ohjaaviin, visualisoiviin ja reflektoiviin menetelmiin. Menetelmät ovat osin päällekkäisiä. Arvioivia menetelmiä ovat mm. havainnointi- ja itsearviointilomakkeet sekä haastattelut. Strukturoivista menetelmistä esimerkkinä ovat ajanhallintaan liittyvät kalenterit, päivä- ja toimintajärjestykset sekä tehtävälistat (to do-listat). Ohjaavia menetelmiä ovat esim. mallintamiseen liittyvät yhdessä tehtävät toimet. Visualisoivia menetelmiä hyödynnetään yhdessä strukturoivien menetelmien kanssa. Tästä on esimerkkinä kuvatuen käyttäminen päiväjärjestyksessä. Reflektoivat menetelmät liittyvät itsearvioinnin, oiretietoisuuden ja minäkuvan kehittymiseen.
Valmentaja antaa rakentavaa ja myönteistä palautetta valmennusprosessin aikana. Hän tsemppaa, tukee ja kannustaa sekä toimii aktiivisesti asiakkaan verkostoissa. Lasta tai nuorta valmennettaessa yhteistyö vanhempien/huoltajien ja koulun kanssa on merkittävässä roolissa.
Valmennuksella saavutetaan parhaat tulokset, kun se yhdistetään muihin hoitomuotoihin, kuten kuntouttavaan toimintaan, terapiaan ja/tai lääkitykseen. Valmennus ei ehkä poista asiakkaan kaikkia haasteita, mutta niiden kanssa on mahdollista oppia elämään asiakkaan kannalta hyvää ja merkityksellistä elämää.
Ketkä erityisesti hyötyvät neuropsykiatrisesta valmennuksesta?
Neuropsykiatrinen valmennus soveltuu henkilöille, joilla on neuropsykiatrisia häiriöitä esim. ADHD ja autisminkirjon häiriö, Touretten oireyhtymä, sensorisen integraation ongelmia tai piirteitä edellä mainituista. Toisinaan käyttäytymisen häiriöt, masennus, ahdistuneisuus tai ei-diagnosoitu sairaus/haitta aiheuttavat paljon vaikeuksia arjessa toimimiselle. Tähän tarpeeseen valmennus on matalan kynnyksen interventio. Lisäksi valmennusta annetaan mielenterveys- ja päihdekuntoutujille.
Neuropsykiatrisista haasteista johtuvat arjen pulmat ovat usein syynä valmennukseen hakeutumiseen. Esimerkkinä näistä ovat arjen- ja elämänhallinnan pulmat, vuorovaikutuksen, tunteiden hallinnan, itsehillinnän, oman toiminnanohjauksen, sosiaalisten suhteiden pulmat sekä itsetuntoon liittyvät haasteet.
Parikka, Halonen-Malliarakis ja Puustjärvi (2017.) toteavat, että haasteet toiminnanohjauksessa liittyvät usein neuropsykiatristen häiriöiden aiheuttamiin vaikeuksiin. Aloittamisen vaikeus, häiriöherkkyys, työskentelyn ylläpitämisen vaikeus, työskentelyn lopettamisen vaikeus, lyhytjänteisyys ja vaikeus säädellä käyttäytymistä ovat arkisia esimerkkejä toiminnan ohjauksen pulmista.
Psykiatri Ilpo Kinnunen (Kinnunen 2018) toi esille Russel Barkleyn ajatuksia ADHD:sta. Barkley on todennut, että kyse on toiminnanohjauksen ongelmista. Nämä pulmat näyttäytyvät arjessa mm. itsekontrollin puutteena, tulevaisuuden hahmottamisen vaikeuksina, järjestelmällisyyden sekä ongelmanratkaisun haasteina, tunne-elämän säätelyn heikkoutena ja motivaatiopulmina. Kaikki edellä mainitut asiat kuluttavat asiakkaan tahdonvoimaa ja vaikuttavat hänen arkeensa. Valmennuksen avulla asiakas tulee tietoisemmaksi häntä eteenpäin vievistä keinoista, toimintamalleista sekä -strategioista.
Valmennusta toteutetaan eri ikäryhmille yksilöllisten työskentelytapojen ja -menetelmien mukaisesti. Valmennuksella pyritään löytämään arkea helpottavia, yksilöllisiä keinoja ja ratkaisuja. Valmennettava tulee tietoisemmaksi omista vahvuuksistaan ja niiden esiintuominen on tärkeää arjen tilanteissa selviämisen kannalta.
Kaksi käytännön esimerkkiä neuropsykiatrisista valmennustilanteista
Time Timer on hyvä apuväline kertomaan yksinkertaisesti työskentelyyn varatun ajan/ jäljellä olevan ajan. Kellon tuntemusta ei tarvita.
Esimerkki Pekka
Valmennusasiakas (kutsumme häntä Pekaksi), jonka prosessia ohessa kuvataan, oli valmennuksen alkaessa viidennellä luokalla yleisopetuksen luokassa. Pekalla oli todettu Aspergerin oireyhtymä jo pikkulapsena. Hän oli saanut toimintaterapiaa tarhaikäisenä ja oli valmennuksen aikaan sekä sosiaalitoimen että lastenpsykiatrian asiakas.
Valmennuksen tarve oli arvioitu lastenpsykiatrilla ongelmien kasvaessa sekä koulussa että kotona. Koulussa asiakkaalla oli ilmennyt läksyjen unohtelua, tavaroista huolehtimisen haasteita, kynätehtävien torjumista ja häntä oli kiusattu koulussa. Kotona ongelmina olivat olleet mm. hallitsematon pelaaminen, tunteidensäätelyn pulmat, läksyjen tekemättömyys ja vaikeudet säänmukaisessa pukeutumisessa.
Valmennusprosessi aloitettiin tutustumalla perheeseen ja asiakkaan mielenkiinnon kohteisiin. Valmennus toteutettiin lapsen omassa toimintaympäristössä: kotona, kaupungilla, harrastuksissa sekä koulussa. Tuolloin mielenkiinnon kohteina olivat mobiilipelit, kalastus, sienestys ja keilaaminen. Pekan vahvuutena olivat hyvät kognitiiviset taidot, keilaaminen, sinnikkyys sekä rohkeus tutustua uusiin ihmisiin ja tilanteisiin.
Valmennustavoitteiksi kirjattiin yhdessä perheen ja Pekan kanssa seuraavat asiat:
- säänmukaisen pukeutumisen harjoitteleminen
- ajanhallinnan harjoitteleminen ja peliajan hallitseminen
- itsetunnon vahvistaminen.
Valmennuksessa tartuttiin mielenkiinnon kohteisiin. Kävimme kalastamassa ja keilaamassa useita kertoja. Käynteihin liittyi aina keskustelua ajankohtaisista kuulumisista, koulusta sekä kavereista. Pekalla oli myös paljon omia toiveita, joita toteutettiin mahdollisimman usein. Kävimme kirjastossa uusimassa kirjastokortin, ostamassa joululahjan pikkusiskolle, syömässä pizzeriassa/hampurilaispaikassa, super cornerissa ym. Pelaaminen vei kotona yhä enemmän aikaa ja tilaa muulta elämältä. Perheen kanssa sovittiin, että kaikki kodin ulkopuolinen toiminta, joka saa Pekan irti pelaamisesta, on hyväksi.
Perheen rooli ja sitoutuminen olivat ehdottoman tärkeitä kyseisessä prosessissa. Perhe osallistui kuormittuneisuudestaan huolimatta aktiivisesti valmennuksen suunnitteluun, verkostopalavereihin ja lähti rohkeasti kokeilemaan valmentajan ehdottamia vinkkejä.
Valmennuksen aikana harjoittelimme säänmukaista pukeutumista tekemällä pukeutumisesta animaation ( imotion tablet-sovelluksella) ja askartelemalla lämpömittarin, jossa näkyy mitä vaatteita täytyy missäkin lämpötilassa pukea päälle. Kuvasimme myös animaation hampaiden pesusta.
Valmennuksen aikana valmentaja oli yhteydessä perheeseen viikoittain niin puhelinkeskustelujen kuin viestien välityksellä. Valmentaja toimi henkisenä tukena varsinkin perheen äidin kuormittuessa ja ohjasi perhettä saamaan keskusteluapua. Valmentaja oli apuna esimerkiksi hakulomakkeen (henkilökohtainen avustaja) ja muiden erilaisten tukipapereiden täytössä.
Kotona tapahtuviin valmennuksiin kuului myös läksyjen tekoa ja sosiaalisten taitojen harjoittelua esim. MLL:n materiaalin avulla kuvaamalla erilaisia tilanteita esim. kavereiden kanssa. Tärkeä osa oli, että valmentaja oli kiinnostunut Pekkaa kiinnostavista asioista ja kuunteli häntä paljon.
Valmennusta tapahtui myös koulukäynneillä, joissa mietittiin yhdessä koulun henkilökunnan kanssa apukeinoja luokkaan ja opettajan tueksi. Esimerkiksi matematiikan kirja tuntui hankalalta, koska siihen ei saanut kirjoittaa mitään, vaan kaikki piti tehdä vihkoon. Valmentajan ehdotuksesta Pekalle hankittiin kirjaan täytettävä kirja. Pyyhekumien silppuamisen tilalle suositeltiin otettavaksi käyttöön stressipallo, spinneri tai muotoiltava terapiavaha.
Tilanne pysyi hallinnassa kuudennen luokan syksyyn saakka. Perhe oli erittäin kuormittunut ja Pekka sai tukiperhepaikan, jossa hän kävi 1krt/kk. Koulussa opettaja vaihtui, mikä heikensi Pekan koulumotivaatiota. Myös koulukiusaaminen lisääntyi. Kiusaamistilanteet johtuivat useasti väärinymmärryksistä, sosiaalisten taitojen kömpelyydestä ja mustavalkoisesta ajattelusta. Kevään aikana sattunut näpistelytapaus lisäsi osaltaan kiusaamista ja manipulointia.
Kuudennen luokan syksyllä koulu keskeytyi ja Pekka oli sairaalajaksolla, josta kotiuduttuaan hän kävi koulupaikka-arviojaksolla Valteri-koulussa. Jaksolta hän siirtyi oman koulunsa yhteistoimintaluokkaan. Valmentaja oli mukana tutustumassa ja aloittamassa Pekan kanssa opiskelua uudessa luokassa.
Valmennusprosessiin kuului tiivis yhteydenpito sekä koulun, kodin että hoitavan tahon kanssa. Valmentaja osallistui verkostopalavereihin ja puhelinneuvotteluihin. Yhteyttä pidettiin myös suoraan Pekan kanssa esim. whatsapp-viesteillä. Vahvalla verkoston tuella, Pekka opiskelee tällä hetkellä yleisopetuksen ryhmässä 8-luokalla.
Esimerkki Hertta
Tämä valmennussuhde sai alkunsa nuorisopsykiatrisen poliklinikan psykologin aloitteesta. Hän otti yhteyttä Oppimis- ja ohjauskeskus Valteriin ja kysyi, voimmeko tuottaa palvelua, jossa tuetaan nuorta ja perhettä siirtymävaiheessa ja nuoren itsenäistymisessä. Saadessaan myöntävän vastauksen, hän alkoi kertoa kyseisen nuoren haasteista (kutsumme häntä Hertaksi). Hertta oli päättämässä yläkoulua ja hänellä oli suunnitelmissa lähteä jatkamaan opintojaan lukioon.
Hertalla oli ollut kahden vuoden terapia-asiakkuus nuorisopsykiatrialla. Hänellä oli ADD- ja ahdistuneisuushäiriö diagnoosi ja vaikea koulukiusaamistausta. Hertta oli vahingoittanut itseään ja oli siitä syystä ohjautunut hoitoon nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Psykologi oli jo aiemmin puhunut perheelle neuropsykiatrisesta valmennuksesta, koska Hertalla oli edelleen haasteita omassa toimintakyvyssään, erityisesti ajanhallinnassa ja toiminnanohjauksessa.
Siirtyminen opiskelemaan lukioon, jossa on hyvinkin erilainen toimintakulttuuri, on nuorelle uusi mahdollisuus, mutta myös haaste. Esimerkin Hertalla oli kielteinen suhtautuminen valmennukseen, mutta hän oli lupautunut juttelemaan valmentajan kanssa yhden kerran. Muun psykiatrisen hoidon tarvetta Hertta ei enää nähnyt tarpeelliseksi ja hän oli jäänyt pois terapiatapaamisista. Kevään aikana nuorisopsykiatrian lääkärin suositusten mukaisesti kunnan terveystoimi teki maksusitoumuksen kymmenelle tapaamiskerralle. Aloitimme Hertan kanssa tapaamiset aluksi kotona ja välillä kaupungilla, kun lukio elokuussa alkoi.
Ensimmäisellä tapaamisella Hertta jäi omaan huoneeseensa. Hän suostui pitämään oven auki, kun juttelin vanhempien kanssa viereisessä tilassa. Kerroin heille valmennuksen periaatteista, vapaaehtoisuudesta, sisältöjen määrittelemisestä, luottamuksellisuudesta ja yhteisestä suunnittelusta. Kun aloimme miettiä, onko valmennus tähän tilanteeseen sopiva keino tukea Herttaa, niin hän tuli mukaan keskusteluun. Hänelle oli herännyt muutamia kysymyksiä. Vastaukset saatuaan, hän halusi aloittaa työskentelyn.
Herttaa oli kiusattu yläkoulussa paljon, ja siitä syystä hän oli tehnyt omat ratkaisunsa poistaakseen pahaa oloa: hän oli alkanut viillellä itseään, nukkui huonosti ja oli paljon pois koulusta. Hertalla oli paljon paineita lukioon liittyen, koska hänellä oli isoja aukkoja matematiikassa ja ruotsin kielen opiskelussa. Juttelimme näistä asioista ja sovimme viikoittaiset tapaamiset. Hertta oli hyvin lahjakas äidinkielessä, englannissa ja muissa lukuaineissa. Vaikka poissaoloja olikin ollut paljon, hän oli pystynyt itsenäisesti opiskelemaan historiaa ja muita lukuaineita.
Valmennukseen teimme yhdessä nuoren kanssa seuraavat tavoitteet:
- Pyrin löytämään keinoja selviytyä matematiikan ja ruotsin kielen opinnoista.
- Harjoittelen rentoutumiskeinoja jännityksen lieventämiseksi.
- Pyrin löytämään itselleni sopivan liikunnallisen harrastuksen.
Hertta oli aloittamassa opintoja taidelukiossa. Hänellä oli paljon vahvuuksia ja hän oli hyvin taiteellinen ja lahjakas piirtäjä. Hertta osasi ilmaista itseään hyvin kirjoittamalla ja hänellä oli hyviä, vahvoja mielipiteitä. Tapaamisissa keskityimme nostamaan esille vahvuuksia, kävimme keskustellen läpi pettymyksiä ihmissuhteissa, etsimme yhdessä tietoa unen, liikunnan, rentoutumisen ja ravitsemuksen merkityksestä muistamiseen ja hyvinvointiin. Teimme yhteistä suunnitelmaa, miten Hertta voisi tuoda omia toiveitaan esille rakentavasti ja saada näin ymmärrystä.
Ajanhallinnan haasteet tulivat esille heti aluksi. Hertalla oli sovittuna päällekkäisiä tapahtumia ja hän myöhästyi tärkeistä tilanteista. Puhelimen kalenterin ja hälytysten käyttöä tehostettiin. Konfliktitilanteissa Hertta koki tulleensa väärin kohdelluksi ja hän ei osannut korjata tilannetta. Harjoittelimme kahdenkeskisissä tilanteissa keskustelua opettajien ja opiskelukavereiden kanssa. Aiheet näihin keskusteluihin löytyivät arjen tilanteista.
Syksyllä opiskelujen alettua nousivat esille haasteet jo aikaisemminkin Hertalle vaikeissa oppiaineissa. Itseluottamuksen saamat kolhut vaikuttivat Herttaan niin, ettei hän uskonut selviävänsä matematiikan ja ruotsin kielen opinnoista. Yhteisissä tapaamisissa etsimme ennakointia, itseluottamusta ja rauhaa koetilanteita varten. Keskittyminen näihin oppiaineisiin oli hyvin haastavaa. Yhteisen harjoittelun, puhelinkannustuksen ja rentoutusharjoitusten myötä Hertta sai onnistumisen kokemuksia. Opettaessaan valmentajalle jotakin asiaa, usko omaan osaamiseen vahvistui.
Teimme yhdessä suunnitelman siitä, miten hän juttelisi opon ja toisten opettajien kanssa tuen tarpeellisuudesta, tukiopetuksesta ja lisäajan antamisesta kokeissa nyt alkuun. Hertta halusi oppia hoitamaan omia asioitaan itse. Sovimme, että minä olen puhelimitse yhteydessä opoon ja kerron hänelle, mitä olimme suunnitelleet. Näin rakensimme yhdessä tukiverkkoa kouluun. Vanhempien kanssa teimme yhteistyötä: kävimme puhelinkeskusteluja ja tapasimme kasvotusten muutaman kerran ja juttelimme, missä mennään.
Kymmenen kerran valmennusjakson lopuksi kirjoitin palautteen, jonka kävimme läpi yhdessä. Palautteen avulla palautimme mieliimme, mitä noin puolen vuoden jaksolla oli tapahtunut. Hertta oli aloittanut kuntosalilla käynnit, saanut uusia ystäviä ja hän oli mukana erilaisissa projekteissa. Edelleen hän koki tarvitsevansa tukea joissakin ajanhallintaan, suunnitelmalliseen työskentelyyn ja tunne-elämän hallintaan liittyvissä asioissa. Unirytmi menee helposti sekaisin ja se vaikuttaa hyvin kokonaisvaltaisesti selviytymiseen arjessa.
Yhteinen palaveri nuorisopsykiatrialla oli vuoden vaihteessa, jolloin suositeltiin vielä uutta valmennusjaksoa, koska Hertta oli hyvin sitoutunut työskentelyyn ja selvästi hyötynyt valmennuksesta.
Nepsy-valmennus ja toiselle asteelle siirtyminen
Ratkaisukeskeinen nepsy-valmentaja on koordinaattori, joka nostaa nuoren vahvuuksia esille, tukee ja auttaa alkuun, ymmärtää ja kannustaa. Nepsy-valmentaja toimii perheen kanssa rinnalla kulkijana ja tukena siirtymävaiheessa. Valmentaja on nuoren apuna, kun on tarpeen luoda tukiverkostoja uuteen opiskeluympäristöön. Valmentaja etsii yhdessä nuoren kanssa ne henkilöt, jotka voivat tarvittaessa auttaa. Valmentaja voi olla tukena myös opiskeluissa ja erilaisten opiskelumenetelmien etsimisessä.
Valmentaja tukee nuorta itsenäistymisessä. Hän auttaa nuorta näkemään tämän omia mahdollisuuksia. Valmentajan tuella on mahdollista peilata omaa itsetuntoa ja itsetuntemusta arjessa. Hän tukee nuorta erilaisten valintojen tekemisessä ja sosiaalisten taitojen harjoittelussa.
Nepsy-valmentajan tulee ottaa huomioon nuoren opiskeluvalmiudet kuten oppimis- ja keskittymiskyky. Valmentaja arvioi, millaiset toiminnanohjauksen taidot hänellä on ajanhallintaan, suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyen sekä miten nuori hahmottaa kokonaisuuksia ja pystyy kohdentamaan tarkkaavuuttaan. Toisella asteella opiskeltaessa oma vastuu opiskeluista kasvaa.
Nepsy-valmennus ja toiselle asteelle siirtyminen
Ratkaisukeskeinen nepsy-valmentaja on koordinaattori, joka nostaa nuoren vahvuuksia esille, tukee ja auttaa alkuun, ymmärtää ja kannustaa. Nepsy-valmentaja toimii perheen kanssa rinnalla kulkijana ja tukena siirtymävaiheessa. Valmentaja on nuoren apuna, kun on tarpeen luoda tukiverkostoja uuteen opiskeluympäristöön. Valmentaja etsii yhdessä nuoren kanssa ne henkilöt, jotka voivat tarvittaessa auttaa. Valmentaja voi olla tukena myös opiskeluissa ja erilaisten opiskelumenetelmien etsimisessä.
Valmentaja tukee nuorta itsenäistymisessä. Hän auttaa nuorta näkemään tämän omia mahdollisuuksia. Valmentajan tuella on mahdollista peilata omaa itsetuntoa ja itsetuntemusta arjessa. Hän tukee nuorta erilaisten valintojen tekemisessä ja sosiaalisten taitojen harjoittelussa.
Nepsy-valmentajan tulee ottaa huomioon nuoren opiskeluvalmiudet kuten oppimis- ja keskittymiskyky. Valmentaja arvioi, millaiset toiminnanohjauksen taidot hänellä on ajanhallintaan, suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyen sekä miten nuori hahmottaa kokonaisuuksia ja pystyy kohdentamaan tarkkaavuuttaan. Toisella asteella opiskeltaessa oma vastuu opiskeluista kasvaa.
Arvostava kohtaaminen
Parikka ym. (2017) toteavat, että aikuisten toiminnalla on suuri merkitys sille, millaisia toimintamalleja lapset ja nuoret omaksuvat. Ei-kielellinen viestintä ja aikuisten asenteet ohjaavat myös käytöstä. Mikäli sanallinen ja sanaton viestintä ovat ristiriidassa, sanaton viestintä vaikuttaa enemmän kuin puhe. Peruslähtökohdat lapsen ja nuoren ohjaamisessa ovat positiivisuus, rauhallisuus ja hyvä vuorovaikutus.
Kiintymyssuhdeteoriasta ja vuorovaikutusterapiasta johdettu PACE-asenne on hyvä työkalu, joka auttaa aikuista luomaan dialogista ja laadukasta vuorovaikutusta lapsen tai nuoren kanssa. PACE muodostuu sanoista playfulness (leikkisyys), acceptance (hyväksyntä), curiosity (uteliaisuus) ja emphaty (myötätunto). Aikuinen kohtaa lapsen tai nuoren aidosti arvostaen ja kunnioittaen, leikillisyyttä ja huumoria unohtamatta. Ohjatessaan aikuinen kuuntelee ja tukee, kiinnostuu lapsen asioista ja tukee vastavuoroiseen vuorovaikutukseen. Daniel A. Hughesin kirjoista löytyy lisätietoa PACE-asenteesta ja sen käytöstä laadukkaassa vuorovaikutuksessa.
Ratkaisukeskeinen ohjaus oppilastyössä asettaa koulutyön ammattilaiset uuteen tilanteeseen. Koulun aikuisen on luovuttava roolistaan ”paremmin tietävänä” aikuisena ja lähdettävä luomaan suhdetta tasapuolisesta lähtökohdasta. Konkreettisimmillaan tämä tarkoittaa lapsen tasolle laskeutumista, kiinnostumista hänen asioistaan ja aitoa halua yhteistyöhön. Tämä toimintamalli ei vähennä aikuisen asemaa suhteessa lapseen, vaan kasvattaa ja lisää yhteistä kunnioitusta. Ratkaisukeskeisesti toimiva aikuinen ei ole vastausautomaatti, vaan aidosti keskustellen vie haastaviakin tilanteita eteenpäin turvallisessa ja sallivassa ilmapiirissä, ennakointia unohtamatta. Parhaimmillaan oppimistilanteet ovat vastavuoroisia antaen myös aikuiselle mahdollisuuden oppia uutta.
Valterin opetussuunnitelmanssa on paljon neuropsykiatrista valmennusta tukevia sisältöjä
Valteri-koulun toimintakulttuuri on arvostava, rohkaiseva ja tulevaisuuteen suuntaava. VOPS:in kulmakivissä toimintakulttuurin painopisteet on koottu viideksi keskeiseksi ajatukseksi, jotka ovat
- ulos tulevaisuuteen
- käytäntöä ja kokemuksia
- arvostaen ja luottaen
- arki/elämä on oppimista varten
- kannustaen ja rohkaisten.
Valteri-koulun toiminnassa toteutuvat monet nepsyn keskeiset periaatteet. Perusopetussuunnitelman mukaisesti oppilas nähdään aktiivisena toimijana ja hänen eteensä tulevat tilanteet ovat kaikki oppimistilanteita. Perustyössämme arvostamme oppilaita ja luotamme heihin sekä heidän valmiuksiinsa toimia arjessa. Kannustamme ja rohkaisemme oppilaita kohtaamaan haasteita ja löytämään niihin ratkaisuja. Oppimisen ja kuntoutumisen tavoitteet ovat oppilaalle yksilöllisiä ja ne rakentuvat hänen omaan arkeensa liittyvistä konkreettisista asioista. Oppilaan on mahdollista tehdä arjessa omia valintoja ja hyödyntää omia vahvuuksiaan.
Valterissa oppilasarvioinnin perustana on realistinen ja myönteinen näkemys oppilaasta ja luottamus hänen oppimis- ja kuntoutumismahdollisuuksiinsa. Arviointi rakentuu oppilaan vahvuuksien varaan ja sen tavoitteena on vahvistaa oppilaan myönteistä minäkuvaa itsestään oppijana. (Valteri-koulun OPS 2016.)
Lähteet:
Huotari, A. & Tamski, E.-L. 2010. Tammenterhon tarinoita: Kirja valmentamisesta. Juvenes Print.
Huoviala, A.-K. 2007. Neuropsykiatrinen valmennus – Ohjaustyöhön perustuva kuntoutusmenetelmän jäsennys. Pro gradu-tutkielma. Kuopion yliopisto.
Kinnunen, I. 2018. Luento neuropsykiatrisessa valmentajakoulutuksessa Mikkelissä 18.1.2018.
Kurttila, M., Laane, T., Saukkola, K. & Tranberg, T. 2010. Arvostus – valmentava kirja esimiehille. Pro Tammi.
Mannström-Mäkelä, L & Saukkola, K. 2010. Voimaannuttavan ohjaamisen käsikirja. Palmenia.
Parikka, J. & Halonen-Malliarakis, N. & Puustjärvi, A. 2017. Vaikeudesta voimaksi: Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden huomioiminen koulussa. Finn Lectura.
Valteri-koulun opetussuunnitelma 2016. Valteri-koulu.
Muu materiaali
Russell Barkley explains ADHD. https://www.youtube.com/watch?v=Li_tcua0AJI.
Valterin nettikahvilat Nepsyyn liittyen
13.10.15 Toimintakulttuuri ja OPS
17.11.2015 Nepsy-neuropsykiatrinen kuntoutus arjenhallinnan tukena
2.2.16 Arjen taidot ja toiminnanohjaus
Nepsyvalmennukseen sopivat Valterin materiaalit
Sosiaaliset tarinat sarjakuvitettu keskustelu
Haastava käyttäytyminen- muutoksen mahdollisuuksia
