Heikki Pohjonen
Olen syntynyt vuonna 1951 Sammatissa. Aloitin työni laitosmies/autonkuljettajana Lohipadon koulussa Oulussa vuonna 1974. Olen ollut yhtäjaksoisesti Lohipadolla, Tervaväylässä ja Valterissa vuoteen 2015 saakka, jolloin jäin eläkkeelle.
Vuoden 2019 syyskuussa Valterista otettiin minuun yhteyttä ja kysyttiin, että olisinko kiinnostunut tulemaan töihin muutamaksi päiväksi viikossa. Osa Valterista oli kesän aikana siirtynyt "väistötiloihin" ja tarvittiin auttavia käsiä pieniin remonttihommiin, kuten valkotaulujen, taulukiskojen, kaappien, varastohyllyjen sekä valaistuksen huoltoon. Työ on ollut mukavaa vaihtelua eläkeläisen arkeen. Mukavinta tässä on ollut se, että itse on voinut valita työajan ja -päivät. "Näillä mennään".
Anja Rinne-Kuure
Olen Anja Rinne-Kuure ja työskennellyt erityisluokanopettajana Valterin Oulun toimipisteessä. Tulin silloiseen Oulun kuulovammaisten kouluun syksyllä 1997 ja eläkkeelle jäin Valterista 1.8.2017. Näiden kahdenkymmenen vuoden aikana minulla on ollut mahdollisuus perehtyä koko erityisopetuksen kirjoon.
Aloittaessani vuonna 1997 koulun oppilaista suuri osa oli kuuroja tai huonokuuloisia. Tulin opettajaksi koulun ensimmäiseen kielihäiriöisten tiimiin. Oppilainani ovat olleet myös Suomen ensimmäiset kouluikäiset, sisäkorvaistutteen saaneet oppilaat. Viime vuosien aikana kouluun on tullut yhä enemmän autismin kirjoon kuuluvia lapsia ja nuoria. Oppilaat ja oppilasryhmät ovat olleet hyvin erilaisia ja eritarpeisia. On joutunut miettimään toimivia menetelmiä ja toimintatapoja. Ehkä juuri siksi vuodet ovat tuntuneet kuluvan nopeasti ja työ pn haastavuudestaan huolimatta jaksanut motivoida. Matkan varrelta on muistiin jäänyt hienoja kohtaamisia - erityiset oppijat ovat erityisen ihania ja jokainen heistä on aivan erityisesti jäänyt mieleeni.
Ensimmäisenä eläkesyksynäni minulle soitettiin ja kysyttiin sijaiseksi useammaksi viikoksi. Se sopi minulle ja siitä se sitten lähti. Olen nyt kolmatta lukuvuotta eläkkeellä ja saanut tehdä sijaisuuksia lyhimmillään viikon, pisimmillään kahden kuukauden pituisia jaksoja. Olen aina pitänyt työstäni ja olin mielessäni toivonutkin jonkinlaista ”pehmeää laskua” eläkkeelle. Sen olen nyt sijaistyöntekijänä saanut. Tuttuun työyhteisöön on ollut helppo palata, ja entisiä työkavereita on aina mukava nähdä. Oppilaat ja oppilasryhmät vaihtuvat, mutta työ on tuttua ja mieleistä. Arvokasta tässä on tietysti sekin, että voi ottaa työn vastaan silloin, kun se omaan lukujärjestykseen sopii.
Raimo Suhonen
Olen Raimo Suhonen ja tehnyt työtä lastenhoitajana. Olen tehnyt pitkän uran vuodesta 1981 ensin Mäntykankaan koulussa ja sittemmin Valterissa. Olisin päässyt eläkkeelle jo 58-vuotiaana, mutta halusin jatkaa työssä. Jäin eläkkeelle syyskuussa 2017. Olen vielä hyvässä kunnossa, joten olen tehnyt ohjaajan töitä silloin tällöin. Työ antaa erilaisen arkipäivän ja on kiva mennä töihin, kun on tutut oppilaat ja työkaverit. Parasta tässä on, kun voi itse valita jaksaako tai haluaako mennä töihin vai ei.
Marja Lehmuskoski
Olen Marja Lehmuskoski ja toiminut Valterin Jyväskylän toimipisteessä näönkäytön asiantuntijana reilun 10 vuotta. Tulin tänne ensimmäisen kerran elokuussa 1983. Olen esimerkki nuoren naisen työelämäpolusta: välillä olin töissä, välillä äitiyslomilla ja hoitovapailla, välillä opintovapaalla ja välillä vuorotteluvapaalla. Joka kerta oli mukava tulla takaisin ja koin, että minut otettiin lämmöllä takaisin.
Virallisesti jäin eläkkeelle 1.8.2019, mutta en ennättänyt olla kokoaikaisena eläkeläisenä kuin muutaman päivän. Viime keväänä toukokuussa oli kuntoutuksen palaveri, jossa käytiin läpi mm. henkilöstötilannetta ja sitä, että sairaanhoitajalle etsitään sijaista tulevalle lukuvuodelle. Siinä yllättäen esimieheni bongasi minut ja siitä alkoikin tämän uuden ”uran” pohdinta. Sain mahdollisuuden tehdä osa-aikatyötä ja se tuntuu tässä elämäntilanteessa mahdottoman mukavalta. Teen töitä neljä päivää viikossa ja kuusi tuntia päivässä. Perjantaivapaat saavat aikaan sen, että minulla on joka viikko pikku lomanen! Jännäsin alkuun, miten tämä uusi - vanha työ alkaa sujua. Monet asiat ovat muuttuneet ja paljon on ollut oppimista.
Edelleen olen valtavan iloinen työyhteisöstä, joka on ottanut minut vastaan niin hyvin. Vaikka työpaikka pysyi samana, niin suuri osa lähityökavereista vaihtui muuttuneen työtehtävän takia. Parasta on ollut se, että oikeasti olen voinut tehdä töitä pehmeällä laskulla tulevaa eläkeaikaa kohti iloiten oppilaista, hienosta työyhteisöstä, mahdollisuudesta vieläkin oppia uutta - ja nauttia valmista, maukasta ruokaa!
