Kuntoutuksen ohjaaja -harjoittelija

Harjoitteluni oli erittäin monipuolinen ja antoisa. Pääsin tutustumaan Valteri-koulu Mikaelin arkeen monesta näkökulmasta ja sain siitä hyvän kokonaiskuvan. Suurimman osan harjoitteluajastani olin toimintaterapeutin matkassa seuraten hänen työtään. Sen lisäksi tutustuin puheterapeutin, fysioterapeutin, erityisopettajien sekä ohjaajien työskentelyyn. Moniammatillisuus huokui palavereissa ja kahvitunneilla, kun työntekijät vaihtoivat mielipiteitä.

Olin todella monessa mukana, kuten lukuisissa HOJKS-tapaamisissa, verkostopalavereissa ja kuntoutuksen kokouksissa. Mielenkiintoista oli tutustua kasvun avaimiin, Verso-pajaan ja toimintakykyarvioiden tekemiseen. Pääsin osallistumaan erilaisille oppitunneille, terapioihin ja katsomaan läheteryhmän toimintaa ja toiminnallista oppimistilaa Touhoa.

Ohjauspalveluista sain toimintaa avaavan ja selkeän luennon. Kaiken tämän lisäksi sain pohtia myös muutamien oppilaiden kuntoutusprosessia ja olin asian tiimoilta yhteydessä mm. vanhempiin.

Harjoittelun aikana olen oppinut paljon käytännöstä ja toimintatavoista vaativan erityisen tuen lasten parissa, tiimityöskentelystä, heittäytymisestä ja joustavuudesta.

Kirjoittaja, Taru Tarkiainen, on kuntoutuksen ohjaaja -opiskelija Jyväskylän Ammattikorkeakoulusta. Aiemmin hän on työskennellyt asiakaspalvelutehtävissä mm. matkaoppaana, kohdepäällikkönä ja pankissa. Aiemmissa harjoitteluissa hän on toiminut mm. perhekuntoutuksessa.

Kasvatustieteen harjoittelija

Oli hienoa, että sain laajentaa palvelutuntemustani Valterin ohjauspalveluissa, jossa olin kuukauden harjoittelussa. Uskon voivani hyödyntää oppimaani tulevissa kohtaamisissa lasten, nuorten ja perheiden sekä eri yhteistyökumppaneiden kanssa.

Toiveeni saada tutustua monipuolisesti Valterin toimintaan huomioitiin läpi harjoittelun. Sain tutustua ohjauspalveluiden työhön, kuten ohjauksen asiakasprosessiin, verkkokouluttamiseen ja tukijaksotoimintaan. Lisäksi tutustuin mm. Valterin viestintään, psykososiaaliseen opiskeluhuoltoon, kuntoutuspalveluihin ja Valterin luokkatoimintaan sekä yleisesti Valterin palveluihin. Tulevan työni tueksi heräsi monia konkreettisia vinkkejä.

Ensinnäkin uskon turvautuvani vielä usean kerran valtakunnalliseen Oppimisen tuen neuvontapalveluun pohtiessani oppilaan tuen järjestämistä. Lisäksi tulen jatkossakin seuraamaan etenkin Valterin nettikahviloita, joissa on ajankohtaisia ja tärkeitä aiheita erityispedagogiikan kentällä tehtävän työn tueksi. Uskon myös hyödyntäväni toimintakykyarviota esimerkiksi pedagogisen arvion ja selvityksen teon työkaluna.

Harjoittelu toimi ”ikkunana” moniammatilliseen ja tutkimusperustaiseen työtapaan. Havainnoin, miten Valterissa tehdään arvokasta työtä oppilaan osallisuuden ja tasa-arvon vahvistamiseksi.

Kirjoittaja, Katri Kärkkäinen, on koulutukseltaan sosionomi-amk ja työskennellyt lastensuojelun parissa noin kymmenen vuoden ajan. Hän opiskelee erityispedagogiikan maisteriopintoja ja laaja-alaisen erityisopettajan opintoja Turun yliopistolla ja tekee gradua nuorten mielenterveys- ja päihdeläheisten tunnistamisesta toisen asteen oppilaitoksissa yhteistyössä Kysy nuorelta -hankkeen kanssa.

Harjoittelijana Valterin oppilaskodissa

Suoritin kahden kuukauden mittaisen, sosionomiopintoihini kuuluvan, asiakastyön harjoitteluni Valterin oppilaskodissa. Samalla pääsin tutustumaan koulun tarjoamaan kattavaan toimintaan ja tutustumaan itselleni uuteen asiakasryhmään, näkövammaisiin.

Opiskelijan näkökulmasta Valterin tarjonta oli positiivisessa mielessä päätä huimaava. Toiminta oli erittäin silmiä avaavaa, sillä oppilaskodissa työskennellessäni pääsin myös päivittäin tutustumaan oppilaiden koulunkäyntiin sekä näkemään laajaa moniammatillista ja asiakaslähtöistä yhteistyötä koulun muiden toimijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Luokkatoimintaan tutustuessa pääsin näkemään esteettömyyden varsinaisen merkityksen sekä, miten kaikki oppilaat ovat samalla viivalla keskenään, riippumatta heidän tuen tarpeistaan.

Oppilaskodin työskentelyssä oppilaiden kanssa yhteinen tekeminen on isossa roolissa. Samalla kodinomaisia askareita harjoitellessa ja pienillä itsenäisyyttä kohti menevillä askeleilla voi olla iso merkitys oppilaan tulevaisuudessa. Oli hienoa nähdä opiskelijan silmin, millaista työtä sekä oppilaskodin ohjaajat, että kaikki muutkin koulun työntekijät tekevät oppilaiden hyväksi.

Harjoittelu Valterissa oli kaikin puolin mahtava kokemus ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi kaikille. Harjoittelun kautta ovet saattavat aueta yllättävälläkin tavalla, sillä itsekin jäin suoraan harjoittelustani työskentelemään opintojeni ohella Valteriin.

Kirjoittaja, Elmeri Niiranen, on sosionomiopiskelija Jyväskylän Ammattikorkeakoulusta ja aiemmalta koulutukseltaan lähihoitaja. Aiemmin hän on työskennellyt sekä kehitysvammaisten päivätoiminnassa, että asumispalveluissa.