Rasismista puhutaan nyt paljon ja se on hyvä asia. Suomi on valitettavasti tutkimusten mukaan yksi EU:n rasistisimpia maita. Suoran, vuorovaikutuksessa tapahtuvan rasismin lisäksi meillä on paljon rakenteellista rasismia. Suomessa on paljon kuntia, joissa maahanmuuttajia on vain vähän, ja tuntematon voi pelottaa. Jos siihen päälle valtakunnan poliitikko puhuu epäkunnioittavasti ja halventaen tietyistä ihmisryhmistä, rasismi lisääntyy.
Olen onnekas, kun saan tuntea työni kautta paljon eri taustoista tulevia ihmisiä
Itse olen onnekas, sillä tunnen työni kautta henkilökohtaisesti paljon erilaisista taustoista tulevia nuoria ja aikuisia. Kun oppii tuntemaan, huomaa, että ihmiset ovat ihmisiä. Päivittäin moninaisuuden keskellä lakkaa kiinnittämästä huomiota sellaisiin epäolennaisiin asioihin kuin ihonväri, lapsen tai vanhempien äidinkieli tai perheen katsomus. Toki oppimiseen vaikuttavat asiat, kuten kielitaidon puutteet, otetaan huomioon, mutta lapsia ja nuoria ei nähdä niiden kautta.
Segregaatioon suurissa kaupungeissa tulee puuttua
On todella vahingollista niputtaa tietyt ihmisryhmät, tietyistä maanosista tulevat ihmiset tai tietyn katsomuksen omaavat ihmiset yhdeksi ryhmäksi. Esimerkkeinä voin sanoa, että koulumme parhaan keskiarvon saa yleensä maahanmuuttajataustainen oppilas tai että haastavimmat huoltajat ja oppilaat ovat yleensä kantasuomalaisia, mutta tämä on vain sattumaa, ei seurausta heidän taustoistaan.
On täysin eri asia puhua maahanmuuton ongelmista, kotouttamisen epäonnistumisesta, nuorisojengien maahanmuuttajataustaisten poikien yliedustuksesta ja rikollisuudesta. Segregaatiota maassamme on, suurissa kaupungeissa paljonkin. Siihen pitää puuttua. Nuorisojengeissä suurin osa on maahanmuuttajataustaisia poikia, ja ruotsalaisten tutkimusten mukaan yli 90 prosentilla heistä on jokin neuropsykiatrinen diagnoosi.
Tämäkin liittyy rasismiin, koska suurimmalla osalla maahanmuuttajataustaisista, rikolliseen toimintaan ajautuneista pojista on kokemus kuulumattomuudesta. Kun nuori kokee, ettei ole hyväksytty ja ettei kuulu maahan, kouluun, luokkaan eikä ehkä omaan perheeseensäkään, kuulumisen tunne voi täyttyä jengissä.
Hyväksytyksi tulemisen tunne
Itse tarkastelen asiaa oman työni kautta ja siitä näkökulmasta, mitä minä voin asialle tehdä. Mitä voin tehdä rasismille, kuulumattomuuden tunteelle ja hyväksytyksi tulemisen tunteelle? Mitä kotouttamisessa pitäisi tehdä toisin, jotta rasismi vähenisi? Mitä pitäisi tehdä toisin, jotta nuoret eivät ajautuisi rikollisuuteen ja jengeihin?
Me kasvatusalan ammattilaiset tarvitsemme enemmän koulutusta ja osaamista liittyen antirasistiseen työotteeseen, nepsy-lasten kohtaamiseen, osallisuuden vahvistamiseen ja kunnioittavaan vuorovaikutukseen. Liian usein rikollisuuteen ajautuneella – ehkä maahanmuuttajataustaisella ja nepsy-oireisella – nuorella on koulusta hyvin paljon kielteisiä kokemuksia: kokemuksia siitä, että on vääränlainen, ettei ole hyväksytty, ettei kelpaa omana itsenään
Siitä meidän koulun aikuisten on hyvä lähteä. Jokainen on hyvä ja arvokas omana itsenään. Jokainen tarvitsee myönteistä palautetta ja kokemuksia osallisuudesta ja vaikuttamisesta. Tähän tarvitaan myös rasisminvastaista työtä.
Jutta-Riina Karhunen esiintyy yhdessä kriminologi Markus Kaakisen kanssa Oppimisen tuen foorumissa 11.-12.4.2024 otsikolla ”Kiinni yhteiskuntaan vai jengiin?”. Tule kuulemaan aiheesta lisää Tampere-talolle tai etäyhteyksin!
