Hyväksymistä ja mukaan ottamista ilmaistaan varhaiskasvatuksessa pienissä, mutta merkityksellisissä arjen hetkissä. Kuinka lapsi otetaan aamulla vastaan? Millaiseen tilanteeseen hän tulee ja auttaako aikuinen hänet mukaan aamupiiriin, yhteiseen tekemiseen tai leikkeihin? Onko aikuinen turvallisena mallina rikastuttamassa vuorovaikutusta ja apuna rakentavassa ristiriitojen selvittelyssä? Huomaako aikuinen, jos joku suljetaan hienovaraisesti ulkopuolelle yhteisistä leikeistä? Ja ennen kaikkea, miten ulkopuolelle jättäminen estetään?
Osallisuuden esteet ja hidasteet pois
Vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan tutustuminen toisiinsa tiivistää yhteistyötä ja molemminpuolisen luottamuksen syntyä. Asuinalueiden yhteisöllisyys, perheiden kohtaamispaikat, perhekerhot, avoin varhaiskasvatus ja matalan kynnyksen tukipalvelut puolestaan vahvistavat perheiden osallisuutta ja hyvinvointia.
Varhaiskasvatuksen ohjaavissa asiakirjoissa korostetaan lasten mielipiteiden huomioimista toiminnan suunnittelussa ja lapsen kuulluksi tulemista päätöksenteossa. Vaikuttamismahdollisuuksien lisäksi osallisuuden lähtökohtana varhaiskasvatuksessa tulee olla lapsen hyvinvointi, yhteisöön kuuluminen ja mahdollisuus toimia ryhmässä.
Osallisuuden toteutuminen on tärkeä varmistaa myös tukea tarvitsevien lasten kohdalla ja pyrkiä huomioimaan osallisuuden esteiden poistaminen tai madaltaminen erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevilta. Kokemukset ulkopuoliseksi jäämisestä ja eriarvoisuudesta voivat syntyä jo pienillä lapsilla ja vaikuttaa heidän myöhempiin käsityksiinsä itsestään ja kokemuksiinsa hyväksytyiksi tulemisesta eri yhteisöissä ja ryhmissä.
Kyky tunnistaa lasten erilaiset tavat ja taidot
Ryhmän ilmapiiriä vahvistaa toisten kunnioittaminen ja myönteinen sosiaalinen vuorovaikutus eri tilanteissa. Aikuisten keskinäinen tapa olla vuorovaikutuksessa ja kohdata toisensa arvostavasti antavat hyvää mallia myös lapsille. Kyky tunnistaa lasten erilaiset tavat ja taidot olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa antaa kasvattajalle tietoa siitä, millaisiin asioihin olisi hyvä kiinnittää huomiota ja millaisilla käytänteillä sosiaalisia taitoja ja liittymistä muihin voitaisiin tukea ja ehkäistä yksinäisyyttä. Sosiaalisten tarinoiden avulla aikuinen voi avata lapsen ymmärrystä siihen, kuinka toisille voi ilmaista asioita hyvällä tavalla ja lapsi saa malleja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa toimimiseen. Aikuisen tehtävänä on olla läsnä, keskittyä lapseen ja antaa turvaa olemalla saatavilla ja apuna tarvittaessa.
Positiivisessa ilmapiirissä vahvistuu kokemus ryhmästä saadusta tuesta ja ryhmästä muodostuu kiinteämpi. Lapsi on onnellinen, kun joku odottaa hänen tulevan tänäänkin päiväkotiin ja hänet otetaan siellä hyvin vastaan. Lämmin ilmapiiri ryhmässä ja hyvät tunnetaidot ennaltaehkäisevät haastavia tilanteita ja myös vahvistavat kohtaamaan sellaisia.
Osataanko me olla kavereita?
Osallisuuden sosiaalinen perusta rakentuu kokemuksista, että on tullut kuulluksi ja nähdyksi. Jos on saanut mallin siitä, miten itseä kohdellaan ja miltä tuntuu olla hyväksytty, osaa itsekin helpommin hyväksyä muut. Hyvät leikki- ja vuorovaikutustaidot eivät kuitenkaan synny itsestään ja kasvattajat joutuvat usein etsimään soveltuvia toimintatapoja, miten lasta autetaan tulemaan hyväksyttävällä tavalla mukaan ryhmään. Kaikki mukaan –kulttuurin luominen vaatii aikuiselta taitoja ja herkkyyttä tunnistaa esimerkiksi vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin taitoihin liittyviä pulmia. Aikuisen tuki ja apu yhteiseen toimintaan osallistumisen mahdollistamiseksi on ensiarvoisen tärkeää, jotta jokainen ryhmässä voisi kokea olevansa merkityksellinen ja osa ryhmää.
Erilaisuus, syystä tai toisesta yleisestä normista tai valtavirrasta poikkeaminen ei tarkoita sitä, että yksilössä olisi jotakin korjattavaa. Yksilöllisyyden huomioiminen ja tuen tarpeeseen reagoiminen ovat tapoja vahvistaa ja mahdollistaa osallisuutta. Yhteisölliset, yhteistoiminnalliset ja myönteisen vuorovaikutuksen käytänteet ennaltaehkäisevät osattomuuden, arvottomuuden ja yksinäisyyden kokemuksia ja luovat mahdollisuuksia turvalliseen yhdessä toimimiseen ja omanarvontunteen vahvistumiseen.
