”Se on ihan sama, miltä joku näyttää ulospäin. Sydän on kaikilla ja sillä, millainen sydän sinulla on, on merkitystä”, totesi eräs Afganistanista Suomeen pienenä muuttanut oppilas.
Koulujen taas alkaessa, on hyvä pysähtyä miettimään omia asenteitamme kohdatessamme toisiamme. Herättääkö ihmisten ainutlaatuisuus sinussa pelkoa tai ennakko-oletuksia vai pikemminkin positiivista uteliaisuutta muiden kanssakulkijoiden kokemusmaailmaa kohtaan?
Ainutlaatuisuus rikastaa
Luokittelemme helposti ihmisiä erilaisiin kategorioihin nopeasti havainnoimiemme erojen perusteella, sen sijaan, että etsisimme aidosti sitä, mikä meitä yhdistää. Oletko huomannut, millainen toimintakulttuuri työpaikallasi tai lapsesi koulussa on? Nähdäänkö ainutlaatuisuus rikkautena ja tuetaanko ihmisten erilaisia tarpeita, vai rakentuuko yhteisössä hierarkioita, joissa jotkut kokevat olevansa vähemmän arvokkaita kuin toiset?
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen sopii vanha sanonta, joka toimii yhä: ”ei kaikille kaikkea, vaan jokaiselle jotakin, tarpeen mukaan”.
Aidot kohtaamiset ensiarvoisen tärkeitä
Aina ihmisten erilaiset tarpeet eivät näy ulospäin. Kouluhäiriköinniksi leimautuva käyttäytyminen ei automaattisesti johdu huonosta kasvatuksesta tai rajojen puutteesta, vaan taustalla voi olla neurologista tai neuropsykiatrista problematiikkaa kuten ADHD moninaisine ilmiasuineen tai autismikirjon häiriö.
Nämä ns. näkymättömät vammat ovat meille usein vaikeita havainnoida tai tulkita oikein. Yksilöllisistä tarpeista, vaikkapa aistiyliherkkyyteen liittyen, on hyvä puhua avoimesti, jolloin ymmärryksen lisääntyessä näitä tarpeita on helpompi huomioida.
Parasta lääkettä eriarvoisuuden vähentämiseen sekä yhteisöllisyyden ja yhdenvertaisen osallisuuden edistämiseen, ovat arjen aidot kohtaamiset. Sellaiset kohtaamiset, jotka tapahtuvat myönteisessä, luottamuksellisessa, turvallisessa ja avoimessa ilmapiirissä.
Yksilöinä olemme kaikki erilaisia
Politiikkaa ei nykyään mielletä kovinkaan hyväksi yhdenvertaisuuden puolestapuhujaksi. Onneksi on poikkeuksiakin. Valtaa, auktoriteettia ja totalitarismia tutkineen filosofi Hannah Arendtin mietteisiin on helppo yhtyä. Hänen mukaansa demokraattisen elämän kulmakiviä ovat ihmisten yhdenvertaisuus ja ainutkertaisuus.
Toteamalla ”olemme kaikki ihmisinä samanlaisia siinä mielessä, että yksilöinä olemme kaikki erilaisia”, hän vahvistaa, että inhimillisen ainutkertaisuuden ja yleisen yhdenvertaisuuden tunnustaminen tapahtuu kunnioittamalla kutakin hänelle mielekkäällä tavalla. Näin hänen ajatuksiaan siteerataan teoksessa Myönteinen tunnistaminen (Häkli & Kallio & Korkiamäki, toim.). Siinä meille kaikille luettavaa ja ajatuksiamme syventävää ajateltavaa.
Elokuusta 2018 lähtien sivuillamme julkaistaan tietyin väliajoin myös kumppaniemme ja eri alan asiantuntijoiden blogeja vierasblogeina. Suomen Vanhempainliiton edustajat aloittavat sarjan.
