Nyt oppilaat kertovat, millainen tuki toimii, koska viime viikkojen julkinen keskustelu oppimisen tuesta on jäänyt kaipaamaan heidän näkökulmaansa. Keskustelin nykyisten yläkouluikäisten ja entisten oppilaiden kanssa, millainen tuki heidän mielestään on edistänyt heidän oppimistaan ja koulunkäyntiään.
Kaikki kaipaavat rauhaa
Kohtaamisissa ylivoimaisesti suurimmaksi tekijäksi nousi opiskelurauha, joka takaa keskittymisen opiskeluun. Oppilaat kokivat tärkeäksi luokkakavereiden käyttäytymisen, ääniympäristön miellyttävyyden ja mahdollisuuden käyttää hiljaisen työn -tiloja. Näille asioille on löydettävissä lukuisia ratkaisuehdotuksia, kun lähestytään rauhaa moniammatillisesti.
Opettaja miettii, millaisia keinoja on edistää yhdessä toimimista niin, ettei homma mene hulinaksi ja kuitenkin niin, että uusien opetussuunnitelmien vaatimukset oppilaan aktiivisuudesta ja vuorovaikutuksen lisääntymisestä toteutuvat.
Koulu yhteisönä pohtii, mitkä tavat edistävät yhteistä hyvinvointia. Sen rakentamisessa oppilashuollolla on erittäin tärkeä rooli. Lisäksi oppimisympäristöjen suunnittelusta vastaavat arkkitehdit, akustikot ja muut suunnittelijat kiinnittävät huomiota mm. äänen kimpoiluun, sen ehkäisemiseen ja tilojen monipuoliseen käyttöön. Opiskelurauha on monen tekijän summa.
Opettaja välittää
Toiselle sijalle nousi ilmapiiri. Oppilaiden mukaan rento ja välitön ilmapiiri tukee heidän selviytymistään koulussa. Silloin asioita voi ottaa puheeksi rohkeasti eikä tarvitse jännittää. Ei ole pelkoa, että tulisi nolatuksi, vaan voi olla varma, että arvostetaan.
Kun ilmapiiri on hyvä, ei synny paineita. Keskusteluissa ilmeni, että oppilaat arvostavat opettajia ja aikuisia, joihin voi luottaa ja jotka eivät ”vain opeta” vaan välittävät heistä aidosti. Oppilaat kokivat, että heille on tärkeää saada tukea niiden taitojen kehittämiseen, jotka heillä eivät ole vahvoja. Näitä ovat esimerkiksi tietokoneiden käsittely, vaikeiden asioiden käsittely ja liikkuminen. Oleellista oli myös vertaistuki; kokemus siitä, ettei ole ainut, jolla on koulunkäynnissä vaikeuksia. Kaikki tämä koettu tuki luo ennen kaikkea turvallisuutta ja edistää oppimista.
Kuntoutus kiinteästi arjessa
Mielenkiintoista oli se, etteivät oppilaat kokeneet saavansa mitään kuntoutusta. Sen minkä aikuiset näkivät kuntoutukseksi, oppilaat kokivat osaksi tärkeää tukea oppimisen eri tilanteissa, ei irrallisina asioina arjessa. Tuki ei ollutkaan ulkoisia toimenpiteitä niin ja niin monta kertaa viikossa, vaan tueksi koettiin toimintakulttuuriin liittyviä seikkoja, kuten henkilökohtainen ohjaus tietokoneen käyttämisessä ja arjen omatoimisuuteen kannustaminen ohjaten ratkomaan asioita itse ja havainnoimaan ympäristöään.
Toisinaan vitsaillaan, että tukea tarvitsevan oppilaan tukimuoto on paikka eturivin pulpetissa. Tämä lienee jo urbaanilegenda menneiltä ajoilta, sillä kukaan oppilaista ei tuonut sitä esille tuen muotona. Ei ainakaan silloin, kun oli puhe keinoista, jotka parhaiten edistävät oppimista.
Lue lisää:
KM Juuso Pursiaisen väitöskirjatutkimus ”Kumpi oli positiivine? Hyvä vai huono? -vahvuuslähtöisen ja oppilaan sosioemotionaalista kompetenssia tukevan mallin luominen kouluyhteisöön” . Tämän kaltaiset mallit ovat erittäin tervetulleita juuri nyt, kun opetussuunnitelma korostaa oppilaiden vahvuuksia
Opetushallitus on laatinut mallin ”Pedagogiseen selvitykseen perustuva esitys erityisen tuen päätöksen sisällöstä” jäsentämään päätöksen tekoa, edistämään moniammatillista pohdintaa ja oppilaan osallisuutta.
