Opiskelin vuosituhannen vaihteessa Jyväskylässä laajat erikoistumisopinnot perhetyöstä. Opetusalalla työskentelevälle tämä oli ja on yhä jossain määrin poikkeuksellista. Tuolloin vakuutuin ekokulttuurisuudesta eli lapsen / nuoren elämän kokonaisvaltaisesta huomioimisesta sekä perheen asiantuntijuudesta oman elämänsä ja lapsensa asiantuntijana. Vanhempien kanssa toimiminen on ollut ammatillisesti haasteellista, mutta silti erityisen mielenkiintoinen osa työtäni.
Edelleen alkutekijöissä
Nykyinen monialaisen yhteistyön tekemisen tapa ei ole toimiva ja tähän on löydettävä ratkaisu. Tarvitaan ammattilaisten työtapojen ja asenteen muutosta, jotta monialainen yhteistyö saadaan toimimaan aidosti asiakkaita palvelevana. Rehtorit, opettajat ja muut koulun toimijat ovat osa monialaista ammattilaisten joukkoa. Ovatko he saaneet tähän osaamista vaativaan osaan riittävästi koulutusta? Kaikilla opetuksen, kasvatuksen, terveydenhuollon ja sosiaalialan toimijoilla tulee olla yhteinen ymmärrys monialaisissa verkostoissa toimimisesta.
Miten ratkaisisimme monialaisen yhteistyön haasteet?
Tällä hetkellä yksi hallituksen kärkihankkeista on lastensuojelun kehittäminen niin, että se toimii valtakunnallisesti systeemisen mallin mukaan. Sen mukaisesti lastensuojelu organisoidaan tiimityöksi, jossa lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä saa tuekseen moniammatillisen tiimin. Toisaalta on perustettu VIP-vaativan erityisen tuen ohjaus- ja palveluverkosto tavoitteenaan yhdistää ammattilaiset, jotta vaativan erityisen tuen tarpeessa olevat lapset ja nuoret perheineen saavat sopivaa tukea oikea-aikaisesti.
Eri toimialat tahoillaan saavat parhaiten oman alansa ammattilaiset kootuksi yhteistyöhön. VIP-työskentelyssä on käynyt ilmi, ettei sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoita ole saatu samalla tavalla mukaan kuin opetuksen parissa työskenteleviä. Miten lastensuojelun systeemisyyteen on ajateltu ottaa meidät muut toimijat mukaan?
Yhteisen tekemisen tahtotila siis on olemassa, mutta nyt samaa pyörää keksitään ainakin kahdessa eri ryhmässä. Dialogisuus, ratkaisukeskeisyys ja systeemisyys ovat toimivia lähestymistapoja lasten, nuorten ja heidän perheidensä erilaisissa haasteissa. Nämä monialaisen yhteistyön tekemisen mallit ja strategiat pitäisi olla osana eri toimijoiden peruskoulutusta, jotta ammattilaisten yhdessä toimiminen mahdollistuisi luontevasti edes tulevaisuudessa.
Julkaisemme sivuillamme tietyin väliajoin myös kumppaniemme ja eri alan asiantuntijoiden kirjoituksia vierasblogeina. Näiden tavoite on tarjota innovatiivisia, ajatuksia herättäviä näkökulmia, kullanarvoisia käytännön vinkkejä ja uutta suuntaa luotaavia ajatuksia. Tämä blogi kuuluu vierasblogi-sarjaamme.
