Opettajille digi- ja tvt-termit ovat tutut jo monen vuoden takaa. Niistä on puhuttu monen mielestä kyllästymiseen asti. Viimeistään tieto- ja viestintäteknologiset käytännöt konkretisoituivat vuonna 2016, kun uusi opetussuunnitelma otettiin käyttöön. Vaikka teoriassa ja käytännössä paljon osataankin, niin monelle etäopetuksen aloitus 18.3. oli rohkea hyppy johonkin aivan uuteen. Valterin erityisluokanopettajat pohtivat, miten loikka digimaailmaan onnistui siitä huolimatta, että ympäristö ei ollut itselle ollenkaan luonteva tai tuttu.
Erityisluokanopettaja Heini Lind on tehnyt kymmeniä vuosia pitkän työuran eri-ikäisten lasten ja nuorten parissa; Lastenlinnassa, Lastenklinikalla, erilaisissa päiväkodeissa ja Valteri-koulussa. Kokemus on auttanut suhtautumaan myös koronakriisiin.
– Tuskin löytyy asiaa, mihin en olisi törmännyt työvuosien aikana – aina niistä on jotenkin selvitty. Kuvailisin tätä digiloikkaa omalta osaltani sanalla digipeninkulma. Jos jotain hyvää tästä korona-ajasta voi sanoa, niin se edesauttoi minua tiukemmin kiinni digiaikaan, naurahtaa Lind, jolle kyllä monien sähköisten materiaalien digikäyttö on tuttua. Uutta hänelle oli mm. se, miten monipuolisesti Classroomia voi käyttää, kuten Meet- yhteys oppilaiden kanssa.
Uskallus kokeilla ja mokailla
Valterissa osaamisen jakamista on määrätietoisesti toteutettu mm. organisaation sisäisissä koulutuksissa, joissa eri ammattiryhmät ovat pitäneet parin tunnin tietoiskuja laajasti eri aiheista. Samaa osaamisen jakamista on tehty nyt. Suuri apu Lindille on ollut kollegoista ja erityisesti ohjaava opettaja Kirsi Salosesta.
– Ilman Kirsiä ja hänen kannustavaa ja kärsivällistä asennettaan en olisi nyt tässä. Kirsi jaksoi kädestä pitäen opastaa minua mm. Classroomin saloihin. Viikon ajan hän tuli aamuisin työpisteelleni: ”Nyt, Heini, jatketaan siitä, mihin eilen jäätiin!” Noviisi olen vieläkin, mutta ylpeä sellainen – mä osaan jo ite paljon!, vakuuttaa Lind.
Lähikouluihin ohjauskäyntejä tekevä ohjaava opettaja Kirsi Salonen taas hyppäsi aivan toisenlaiseen tehtävään, kun ryhtyi auttamaan tiimiään etäopetuksen haltuunotossa.
– Classroom oli minulle työvälineenä tuttu, joten halusin auttaa alkuun niitä opettajia, joille sen käyttö ei ollut niin tuttua. Kaikki me olimme varmasti muuttuneesta tilanteesta ihmeissämme, mutta koko tiimillä oli vahvasti ”opitaan ja kehitellään yhdessä”-asenne. Itsekin opin tuon viikon aikana uusia juttuja, myöntää Salonen.
– Mielestäni kaikissa digi-jutuissa on tärkeintä rohkeus kokeilla. En ole mikään digivelho, mutta uskallan kokeilla ja mokailla.
Onneksi kaikkea ei tarvitse osata tai hallita
Valterin erityisluokanopettaja Taina Niskanen opettaa esi- ja alkuopetusikäisiä oppilaita ja tunnustaa opettajana olevansa ”rauhallinen, johdonmukainen ja tasapuolinen. Joskus turhan pedantti. Rehti ja reipas!”. Näistä ominaisuuksista on saattanut olla apua tässäkin tilanteessa.
– Olen käyttänyt jo vuosia digiteknologiaa sekä sähköisiä materiaaleja opetustyössäni, joten valmius etäopettamiseen on ollut olemassa. Varsinainen käytännön etäopetus oli minulle kuitenkin uusi aluevaltaus.
Niskasen esi- ja alkuopetusikäisistä koostuva luokka oli etäopetukseen siirtymistä edeltävällä viikolla saanut käyttöönsä uudet tietokoneet ja ehtineet tutustua niihin vain viikon. Toisaalta oppilaat olivat tottuneet käyttämään oppitunneilla iPadeja ja kannettavia tietokoneita. Digilaitteet ovat olleet tärkeä osa opiskelua ja oppimista. Silti pieni huoli oli, miten kaikki lähtee käyntiin.
– Oli ilahduttavaa huomata, että pienet oppilaani ottivat uudet koneet heti haltuun, kiitos huoltajien avun ja tuen. Nyt tapaamme ja opiskelemme päivittäin Google Meet-videolinkkiyhteydellä Chrome Book- koneiden avulla. Hyödynnämme Google Classroom -oppimisalustaa, josta löytyy ryhmämme oma sivusto ja oppilaat löytävät jo oikeat tehtävätkin ihan omin voimin, vaikka ennen etäopetusta emme olleet käyttäneet Classroomia vielä kertaakaan, iloitsee Niskanen.
– Minulle on ollut helppoa ja jokseenkin luontevaa olla videoyhteydessä oppilaitteni kanssa. Olen samalla taas huomannut, että kaikkea ei tarvitse osata ja hallita. Opettelemme näitä digitaitoja yhdessä.
Varmasti jäljelle jää jotain hyvää ja pysyvää
Taina Niskanen tietää, että poikkeusolojen etätyö on erittäin intensiivistä. Tietoa tulee työpäivän aikana monesta kanavasta, joten aivot, keskittyminen, tarkkaavuus ja muisti ovat kovan kuormituksen alaisina. Samoin toiminnallisten tehtävien suunnittelu sekä oppilaiden erilaiset haasteet ja toimintakykyresurssit vaativat paljon erityishuomiota.
– Säännöllisen, päivittäisen työpäivän mittaisen yhteyden pitäminen, nettiyhteyden välityksellä niin oppilaisiin, tiimin aikuisiin kuin muuhun henkilökuntaan on pidemmän päälle eri tavalla kuormittavaa kuin lähiopetus omalla työpaikalla. Erityisopettajana minun on myös muistettava, että kaikki oppilaani ovat vaativan erityisen tuen oppilaita, joten tämä on sekä heille että oppilaiden perheille valtava ponnistus, tunnistaa Niskanen.
Haastavasta tilanteesta huolimatta vire on niin Lindillä, Salosella kuin Niskasellakin myönteinen.
– Vaikka kuluvasta keväästä on tullut psyykkisesti pitkä ja raskaskin, uskon, että meille jää tästä poikkeuksellisesta ajanjaksosta myös hyviä muistoja, mieltä avartavia kokemuksia ja käyttökelpoisia käytäntöjä poikkeustilan jälkeiseen aikaan – jotain vanhaa, jotain uutta, jotain sinistä ja jotain lainattua, hymyilee Taina Niskanen.
Heinin ja Kirsin vinkit siihen hetkeen, kun etäopetus alkaa ahdistaa:
- musiikin kuuntelu, laulaa voi mukana – nappulat kaakossa, jos siltä tuntuu
- kesäharrastuksen kuntoon laittaminen (esim. veneily, moottoripyörä, asuntoautoilu, mökkeily)
- luonnossa samoilu
- grillaaminen
- uuden, erilaisen harrastuksen aloittaminen. Rohkeasti vaan!
- jotain konkreettista: oman pihan siivousta, vintin/varaston raivaamista, turhien tavaroiden kierrättämistä/poisheittämistä…
- hikeä pintaan kuntoilun merkeissä niin elämä näyttää heti valoisammalta
- kodin remontointiin on nyt hyvin iltaisin aikaa
- chillailua…
Poikkeuksellisesti julkaisemme Blogi-osiossamme Tukea etänä -artikkelisarjan. Nostamme siinä eri alojen ammattilaisten silmin esille oppimisen tukea ja sen järjestämistä mm. etänä koronakriisin aikana. Tavoitteena on tuoda esille hyväksi havaittuja tapoja, onnistumisen kokemuksia ihmisen kokoisesta näkökulmasta. Lue sarjan edellinen osa: Koulunkäynnin ohjaaja on tsemppari, neuvonantaja ja tukipilari monelle
