Kasvatusalan ammattilaisen voimat ovat koetuksella tässä vaiheessa lukuvuotta. Ajatus harhailee tuon tuostakin lähestyvään lomaan ja kesäpuuhiin. Minulle ja puolisolleni mökkeilystä on vuosien varrella tullut voimia palauttava harrastus. Leikkimielisesti olemme todenneet, että ensin kasvatimme aikuisiksi kolme lasta. Kun se oli onnistunut kohtuullisen hyvin, uskalsimme aloittaa yhteisen mökkipuutarhaprojektin.
Enimmäkseen yhdessä kasvattaminen on hauskaa, mutta välillä tulee erimielisyyksiäkin. Puolisoni suosii muoviruukkuja, joissa kosteus pysyy tasaisena. Minulle tärkeää on saviruukkujen esteettisyys. Puolisoni on tarkka ravinteiden ja veden oikeasta annostelusta. Minä olen suurpiirteisempi.
Monien keskustelujen jälkeen meille on alkanut muodostua yhteistä kasvatusymmärrystä. Terve ja hyvinvoiva yksilö voi kehittyä monenlaisissa ympäristöissä, mutta perushuolenpidon laiminlyömisellä valon, lämmön, veden tai ravinteiden suhteen voi olla kohtalokkaita seurauksia.
Perinteisestä kasvatuksesta metsäpuutarhaan
Omaksi erityiseksi mielenkiinnon kohteekseni on noussut sekaviljely ja metsäpuutarhat.
Perinteisessä kasvatustavassa erityyppiset kasvit viljellään omissa lohkoissaan. Kasvit jaetaan neljään ryhmään: vaativat, keskinkertaisesti vaativat, vähän vaativat ja vaivattomat typensitojat. Perinteinen kasvimaa on selkeä. Kasvattajan ei välttämättä tarvitse opetella tuntemaan kuin itse kylvämänsä tai istuttamansa lajit. Muut kasvit kitketään kasvatusalueelta pois.
Perinteinen kasvatustapa voi onnistuessaan olla jonkin aikaa hyvinkin tehokasta. Pitkällä tähtäimellä se valitettavasti köyhdyttää maaperää. Perinteisen tyylin kasvattaja joutuu jatkuvasti kylvämään ja istuttamaan, muokkaamaan ja lannoittamaan. Kasvit joutuvat kilpailemaan samoista ravinteista ja lajityypilliset taudit leviävät herkästi.
Sekaviljelyssä kasvatetaan samalla alueella kasveja, joiden kasvuajat ja tarpeet poikkeavat toisistaan. Hyötykasviyhdistys kuvaa sekaviljelyä hallituksi kaaokseksi, joka tuottaa pitemmän päälle parempilaatuisen ja ekologisemman sadon kuin perinteinen tapa.
Sekaviljelyn aloitus vaatii hyvää suunnittelua ja paljon kokeiluja. Se ei ole mikään oikotie onneen, vaan vaatii hyvät pohjatyöt. Tulokset eivät näy heti, mutta alun panostukset maksavat itsensä myöhemmin takaisin. Erilaiset kasvit voivat auttaa toisiaan ja kukoistaa samalla alueella ilman kilpailua.
Metsäpuutarha on sekaviljelyn pitkälle viety muoto. Se on ihmisen rakentama ekosysteemi, joka jäljittelee metsän rakennetta ja luonnon prosesseja. Kuten puutarhuri Julia Lahtinen toteaa, ”Metsässä kaikilla kasveilla on oma paikkansa ja oma roolinsa. Toiset ovat korkeita ja toiset matalia. Yhdet suojaavat tuulelta, toiset auringolta.”
Yhdessä viihtyviä kasveja kutsutaan kumppanuuskasveiksi. Oikea kasvukumppani voi vähentää tuholaisten aiheuttamia vahinkoja. Jotkut lajit leviävät ympäriinsä ja auttavat toisiakin kasvamaan. Vieruskaveri voi antaa suojaa aremmalle. Lisäksi metsässä on sieniä, kasveja, hyönteisiä ja eläimiä.
Hyödyllisiksi metsäpuutarhassa lasketaan kaikki, jotka jollakin tavalla edesauttavat systeemiä. Mikäli onnistutaan luomaan oikeanlainen systeemi, ravinteet, vesi ja hiili kiertävät, eikä kasvattajan tarvitse jatkuvasti puuttua niiden kulkuun.
Mitä menestyvä metsäpuutarha vaatii kasvattajaltaan?
- Pitkäjänteisyyttä. Se on projekti, johon yhden ihmisen elinikä ei välttämättä edes riitä. Luonnon kiertokulussa ihmiselämä on lyhyt aika. Kehityskaaret syntyvät sukupolvien ketjuista.
- Perehtymistä eri tyyppien tarpeisiin. Kärsivällisyyttä ja tarkkailua, ketkä viihtyvät lähekkäin ja ketkä kannattaa sijoittaa kauemmaksi toisistaan. Keskeneräisyyden sietämistä.
- Joustavuutta, luottamusta ja kunnioitusta elämän moninaisuutta kohtaan. Aina ei kasva sitä, mitä on odottanut, mutta voi kasvaa jotain paljon mielenkiintoisempaa ja hienompaa.
Yksin ei voi saavuttaa parasta mahdollista kasvuaan, ei myöskään täsmälleen samanlaisten tyyppien seurassa. Huolella suunniteltu ja harkiten hoidettu metsäpuutarha on kestävä ja kiitollinen kasvualusta.
Yhdessä kasvattaminen on hauskaa ja palkitsevaa, mutta vaatii onnistuakseen myönteistä asennetta. Ei nimittäin voi onnistua, jos ei halua! Yhdessä tekemisen rajoitukset ovat useimmiten oman pään sisällä. Rakenteet ovat ihmisten tekemiä ja ihmiset niitä voivat myöskin muuttaa, mökkipuutarhassakin.
Menikö minulta asiat nyt jotenkin sekaisin? Aloinko jo inhimillistää mökkipihamme kasveja? Todennäköisesti. Onneksi olin luvannut kirjoittaa vain keveän blogin rehtorin kesäpuuhista, en tieteellistä artikkelia kasvattamisesta.
Hyvää kasvukautta kaikille tyypeille!
