Kuntaliiton Minna Karhunen on tuonut ansiokkaasti esille huolen perusopetusikäisten lasten ja nuorten määrän vähenemisestä kymmenillä tuhansilla lähivuosina. Taustalla on supistuva syntyvyys ja tämän vaikutus mm. kouluverkkoon. Asia selviää YLEn 14.3.2024 julkaisemassa jutussa.
Pienenevät oppilasmäärät haastavat opetuksen järjestäjiä luomaan uudenlaisia toimintatapoja. Perusopetuslain mukaisesti on kuitenkin varmistettava, että opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ja siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Lisäksi opetuksen järjestäjän on varmistettava opetuksen tuki eli oppilaan oikeus tukiopetukseen, osa-aikaiseen erityisopetukseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen.
Opetuksen järjestämisen innovointia ei taatusti stimuloi tieto, että hyvinvointialueuudistus vaikuttaisi vieneen yksilölliset opiskeluhuoltopalvelut osin entistä kauemmas koulujen arjesta. Tämä havainto on varsin huolestuttava, koska tiedetään, ettei kaikille yhteisen koulun henkilöstö enää selviydy yksin. Parhaimmillaan yhteisöllinen ennaltaehkäisevä opiskeluhuolto ja ennakoiva monialainen yhdessä tekeminen ovat keskeisiä voimavaroja varhaiskasvatuksessa ja koulussa.
Merkittävä osa lasten ja nuorten tuen tarpeista näyttäisi havaintojemme mukaan liittyvän tavalla tai toisella joko neurokirjon moninaisuuteen, käyttäytymisellä oireiluun ja/tai mielenterveyteen sekä erilaisiin kielellisiin vaikeuksiin. Näiden lasten ja nuorten rinnalle tarvitaan ymmärtäviä, osaavia ja luotettavia aikuisia kasvua, kehitystä ja oppimista ohjaamaan ja tukemaan. Tässä etäyhteydet eivät ole ratkaisu.
Maahanmuuttoliike puolestaan tuo koulun näkökulmasta entistä vahvemmin esiin kielen merkityksen sekä kiusaamisen, yksinäisyyden ja syrjäytymisen teemat sekä jengiytymisen. Nämä teemat tulee integroida vahvasti kehittyvän kouluverkon ytimeen.
Uusien inspiroivien toimintamallien, etäopetuksen kehittämisen tai kuntayhteistyön rinnalla haluamme korostaa opetuksen järjestäjien toiminnan tärkeimpänä kehittämiskohteena erityispedagogisen ymmärryksen ja osaamisen vahvistamisen. Tämä tarve on yhteistä kaikille lasten ja nuorten kanssa toimiville aikuisille, niin varhaiskasvatuksessa kuin esi- ja perusopetuksessa ja myös toisella asteella. Lasten ja nuorten tuen tarpeet ovat tutkitusti lisääntyneet ja havaintojemme mukaan myös moninaistuneet. Tarpeet eivät tule vähenemään, vaikka lasten määrä vähenee.
Mitä varhemmin tuen tarve havaitaan ja siihen sopivalla tavalla reagoidaan, sen varmemmin pystytään vahvistamaan oppijan oppimisen polkua. Niin maahanmuuttajataustaisen kuin syntyperäisen suomalaisenkin lapsen ja nuoren.
