Syksy on oppimissuunnitelmien ja HOJKSien laatimisen kulta-aikaa. Niihin on tarpeellista kirjata oppilaan tavoitteet, tukitoimet ja sisällöt, mutta samalla sopivien ilmaisujen löytäminen voi aiheuttaa päänvaivaa. Kuinka kirjoittaa niin, että teksti on ymmärrettävää ja että siitä on aidosti hyötyä oppilaalle ja hänen kanssaan työtä tekeville?
- Käytä arjen käsitteitä!
Me opettajat pedagogiikan ammattilaisina hallitsemme ammattislangimme. Huoltajille ja etenkin oppilaalle termit eivät välttämättä ole tuttuja. Pyri käyttämään arkielämän ilmaisuja ja kuvaamaan asiat käytännönläheisesti. Joskus on kuitenkin tarpeen käyttää virallista termiä. Tällöin kuvaa asia huolellisesti, jotta kaikki osapuolet tietävät, mistä on kyse.
- Oppilas keskiöön!
Pedagoginen asiakirja keskittyy aina kyseessä olevaan oppilaaseen. Lähtökohtana on oppilaan oma yksilöllinen tilanne tarpeineen ja vahvuuksineen. Häntä ei verrata muihin oppilaisiin. Asiakirjat kulkevat oppilaan mukana koko koulupolun, ja hän saattaa aikuisena palata itsestään kirjoitettuihin teksteihin. Niinpä ei ole lainkaan hullumpi ajatus etenkin vaikeita asioita kirjatessa harkita sanavalintoja rauhassa, nukkua vaikka yön tai kahden yli ja palata kirjaukseen uusin silmin ennen asiakirjan virallistamista.
- Yhdessä suunnittelemaan!
Oppilaan ja huoltajan ääni saa ja pitää kuulua asiakirjoissa. Oppilaan osallistamiseksi ja yhteisen keskustelun virittämiseksi voi käyttää kuvia esim. Keskustelu symbolien avulla (KESY) -kortteja. Oppilaan tuotoksesta voi ottaa valokuvan ja liittää suunnitelmaan. Mitä vanhemmasta oppilaasta on kyse, sitä isompi rooli hänellä on suunnittelussa. Yhteistyönä tehty suunnitelma sitouttaa osapuolet toimimaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Muistathan osallistaa kaikki oppilasta opettavat ja tarvittaessa oppilashuoltoa. Usein myös kuntoutustahot osallistuvat mielellään palaveriin huoltajan luvalla.
- Kuvaile oppilaan toimintaa!
Pedagogisiin asiakirjoihin ei kirjata oppilaan henkilökohtaisia ominaisuuksia eikä mainita diagnooseja tai lääkityksiä. Sen sijaan oppilaan toiminnan kuvaaminen konkretisoi, miten vahvuudet ja haasteet ilmenevät kouluarjessa. Pitäydy vain tapahtuneen kuvaamisessa. Älä tee tulkintoja.
- Muuta haasteet tavoitteiksi ja valjasta vahvuudet käyttöön!
Oppilaan haasteet voi kääntää tavoitteiksi. Kirjaa, mitä taitoja oppilaalla jo on ja mitkä ovat seuraavat etapit. Pohdi, miten vahvuuksia hyödynnetään oppimisen tukena ja miten oppilaalle annetaan systemaattisesti kannustavaa palautetta.
- Konkretiaa ja realismia!
Tavoitteet ja tukitoimet kirjataan konkreettisesti ja yksiselitteisesti. Kirjaa vain sellaista, mikä on mahdollista toteuttaa. Selkeät tavoitteet auttavat oppilasta ymmärtämään, mitä häneltä odotetaan. Lisäksi seuranta ja arviointi on helpompaa. Isommat kokonaisuudet kannattaa pilkkoa pienempiin osatavoitteisiin. Tavoitteita voi lukuvuoden aikana lisätä ja muokata oppilaan tarpeen mukaan.
- Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen!
Hyödynnä oppilaan aiempia asiakirjoja pohjana. Tarkista kuitenkin, että tieto on oppilaan kannalta olennaista ja ajankohtaista. Oppilaan mahdollista kuntoutussuunnitelmaa voi hyödyntää huoltajan luvalla.
- Ota hyötykäyttöön!
Pedagoginen suunnitelma saa olla elävä asiakirja, oppilaan tarpeiden mukaan muuntuva opettajan ja oppilaan työkalu. Se tuleekin tarkistaa aina oppilaan tilanteen muuttuessa (Huom! HOJKSille määritelty minimi vähintään kerran lukuvuodessa). Parhaimmillaan suunnitelma tukee opettajan oman työn suunnittelua, opetuksen toteuttamista, oppimisen arviointia ja opettajien välistä sekä koulun ja kodin välistä yhteistyötä.
Älä jää yksin asiakirjaviidakkoon, vaan hyödynnä kollegojen osaamista ongelmakohdissa. Myös me Valterissa olemme apuna, jos työyhteisössä haluatte kuulla lisää pedagogisen kirjoittamisen pelisäännöistä tai pohtia tuen järjestämisen toteutustapoja. Ota yhteyttä ja tutustu monipuoliseen koulutustarjontaamme!
