Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimikunnan raportin mukaan oppimisen arvioinnin koulukohtainen kehittäminen on lisääntynyt arjessa huomattavasti. Tämä kävi ilmi raporttiin sisältyneestä rehtorikyselystä, jossa kysyttiin tuen tarpeen tunnistamisesta ja tukikeinojen toteutumisesta. Kehittäminen näkyy kouluarjessa perustaitojen systemaattisena seulontana ja testauksena.
Raportti nosti esille moniammatillisen yhteistyön, jonka todettiin olevan aiempaa yleisempää liittyen nykyisen lainsäädännön, kuten kolmiportaisen tuen ja oppilashuoltolain vaateisiin. Kyselyssä selvisi, että oppilaiden ja huoltajien osallisuus on lisääntynyt, joskin vieläkin on vara parantaa.
Mielenkiintoinen huomio on se, että rehtorin erityisopettajatausta on vahvasti yhteydessä siihen, että oppilaan osallisuus toteutuu paremmin. Koulun tarjoamat tukikeinot ovat monipuolistuneet, samoin joustavat opetusjärjestelyt. Erityisopettajan konsultointi kaikilla tuen tasoilla on yleisempää kuin aikaisemmin, samoin samanaikaisopettajuus. Nykykoulu näyttäisi olevan tämän kyselyn perusteella valoisammassa tilassa kuin median uutisotsikot antavat ymmärtää.
Vieläkin paremmin – pedagoginen selvitys hyödyksi
Kun arvioidaan oppilaan tuen tarvetta, kirjataan oppilaalle suunnitellut tukimuodot mahdollisimman realistisesti ja hänen tarpeensa huomioiden. Pedagogiseen selvitykseen dokumentoidaan samalla se, miten tähän asti annetut tukitoimet ovat vaikuttaneet. On erittäin tärkeää, että kyseiseen keskusteluun otetaan mukaan oppilas ja hänen huoltajansa.
Pedagoginen selvitys tulee tehdä monialaisesti aina tuen tarpeen muuttuessa. Sen lisäksi se tulee tehdä toisen vuosiluokan jälkeen ja ennen seitsemännelle vuosiluokalle siirtymistä, kun kyseessä on erityisen tuen piirissä olevia oppilaita. Pedagogista selvitystä voidaan tarvittaessa täydentää asiantuntijalausunnoilla. Kun oppilas siirtyy erityisen tuen piiriin, tarvitaan pedagogisen selvityksen lisäksi erityisen tuen päätös ja oppilaalle laaditaan HOJKS.
Byrokratiaa vai oppilaan oikeusturvavakuutus?
Toisinaan hämmästellään oppilaan koulunkäyntiin liittyviä asiakirjoja. Asiat, jotka puhututtavat, liittyvät monesti niiden sisältöön, määrään, tarkoitukseen ja epäilykseen siitä, että kulkeeko tieto sitä tarvitseville. Myös vastuut ja kirjattava sisältö pohdituttavat.
Mitä enemmän oppilaalla on tuen tarpeita, lisääntyy erilaisten asiakirjojenkin lukumäärä. Jokaisella lomakkeella ja asiakirjalla on kuitenkin oma tehtävänsä. Oppilaan kannalta tämä on erinomainen asia; tuovathan suunnitelmiin ja päätöksiin kirjatut asiat toivottavasti oikeanlaista tukea, saavutettavia tavoitteita ja oppimista edistävää arviointia oppilaan koulupäiviin. Tämä oli varmasti myös lainsäätäjän tahtotila vuonna 2011, jolloin koulunkäynnin tukimuodot päivitettiin.
Pedagoginen selvitys on parhaimmillaan oppilaan oikeusturvaan liittyvä takuu, jota ei ole syytä haudata arkistoon. Se on lupaus ja siivittää oppilaan oikeutta oppimiseen. Se on myös sopimus yhteistyöstä moniammatillisten toimijoiden, huoltajien, oppilaan ja hallinnon kesken – näin me toimimme. Pedagoginen selvitys ei saa jäädä ihannetilanteen kuvaukseksi, joka unohdetaan heti palaverihuoneen oven sulkeuduttua koulun päätösmappiin.
