Kouluterveyskyselyn mukaan etenkin tyttöjen ahdistus ja yksinäisyys ovat lisääntyneet korona-aikana. Lähes kolmannes tytöistä on kokenut kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta, ja neljäsosa tytöistä on tuntenut itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti. Tyttöjen kokemaa huolta lisää osaltaan herkkyys havainnoida läheisten tunnetiloja ja yleisemmin ympäristön ilmapiiriä sekä tapahtumia. Myös opiskelijoilla on korostunut yksinäisyys. Edelliseen vuosiin verrattuna heillä on ilmennyt enemmän alakuloisuutta, väsymystä, hermostuneisuutta, levottomuutta ja toivottomuutta. Tutkimusten mukaan opettajilla puolestaan työstä innostuneiden määrä on laskenut, ja uupuneiden määrä pysynyt korkealla tasolla. Opettajia erityisesti huolettaa lapsille ja nuorille koronan aiheuttama eriarvoistava vaikutus. Yli puolet opettajista harkitsee alanvaihtoa.
Aikaa itselle ja oppilaille
Koululaisten, opiskelijoiden ja opettajien kokemukset ja huolet ovat yhteisiä. Tiedämme, että lasten ja nuorten kohtaaminen ja kuuleminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Tutkijoiden mukaan osalla tilanne helpottuu, kun elämä palautuu normaaliksi. Osa tarvitsee ylimääräistä tukea.
Opettajien hyvinvointi heijastuu oppilaisiin. Opettajien tukikeinona voi olla työnohjaus. Työnohjaus tarjoaa mahdollisuuden kokemukselliseen oppimiseen ja ammatilliseen kasvuun, happinaamarin laittoon ensin omille kasvoille. Työnohjauksen avulla tuettu ammatillinen kehittyminen tapahtuu ikään kuin luonnostaan, työnohjattavan persoonallisuutta mukaillen, ilman pakotettua muottia.
Ohjat omiin käsiin
Perustehtävästä keskusteleminen rikastuttaa omia työn tekemiseen liittyviä käsityksiä ja tarjoaa malleja toisenlaisille tavoille tehdä työtä. Oman työn rajaaminen tai joustaminen työtehtävissä ovat tietyiltä osiltaan myös organisaation johtamisen asia, jolloin työnohjaus voi jäsentää tilannetta, sen uudelleen määrittelyä sekä merkityksen antamista. Työnohjaus on luonteeltaan enemmän oman työn ja omien tekemisten mahdollisuuksien ja vaikutusten arviointia, johtopäätösten tekemistä edellisistä ja asettautumista kohti uudelleen jäsenneltyjä tavoitteita.
Rajat työnteolle
Opettajien työssä, jos missä, on rajojen pitäminen ajankäytössä sekä työn ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan välillä vaikeaa. Jo ennen koronaa ajauduttiin tilanteeseen, että ollaan työssä kiinni tavalla tai toisella aamusta iltamyöhään. Työnohjaus tukee työtavoillaan sitä, että opettaja oppii irrottautumisen tapoja vaikka lyhyemmiksikin hetkiksi. Esimerkiksi mindfulnessin ottaminen osaksi omaa arkea on todettu helpottavan koettua stressiä, unettomuutta ja kipua. Säännöllisen harjoittelun vaikutuksia on tutkimuksissa todettu myös kuvantamismenetelmin. Taistele ja pakene –olotilan väistyessä tilaa tulee kyvylle suhtautua omiin havaintoihin tietoisesti, sallivasti ja luovuutta mahdollistaen.
Hidastaminen auttaa olennaiseen keskittymisessä ja huomaamaan erilaisia asioita jopa oppilaissa, sillä vauhti myös sokaisee. Ajattelutoiminnoille ja henkisen toimintakyvyn ylläpidolle on eduksi se, että intensiiviseen työn tekemiseen tulee myös taukoja. Asiat jäsentyvät taukojen aikana, ja kehitysspurtti saa uutta vauhtia.
Työni on merkityksellistä
Työnohjauksessa merkityksellistä on luottamuksellinen tila, reflektoiva ja dialogin mahdollistava opettajan oma oppimisympäristö, joka tukee ammattilaisten vahvuuksien vahvistumista ja
itsensä kehittämistä siten, että koettu työhyvinvointi vahvistuu ja osaamisalue laajenee. On merkityksellistä tarkastella omaa työtään mielekkyyden kokemisen kannalta. Hyvän näkeminen, työn merkityksen havaitseminen, ehkä uudelleen määrittelykin, kiitollisuus ja kohtuullisuus ovat itselle tavoiteltavia, itseä vahvistavia hyveitä. Mihin Minna Canth lienee aikoinaan viitannut sanoessaan “enemmän järkeä ja vähemmän tunnetta”?
