Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri ja Leppäkertun koulu osallistuivat Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön (Itla) rahoittamaan kaksivuotiseen hankkeeseen, jossa mallinnettiin monialaisuutta osana kouluarkea. Hankkeen opit ovat nyt ammennettavissa kuntiin ja kouluihin kautta maan.
Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön (Itla) rahoittama Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin ja Leppäkertun koulun kaksivuotinen yhteishanke ”Monialaisuus Valterissa ja lähikoulussa – Valteri kokeilemassa ja mallintamassa” saatettiin keväällä onnistuneesti päätökseen, ja nyt hankkeen opit kerrotaan muillekin kouluille avuksi monialaisten arjen käytäntöjen rakentamiseen.
Hankkeessa mallinnettiin, kuinka ohjauksen ja kuntoutuksen osaamisen tavoitteellinen ja suunnitelmallinen hyödyntäminen toteutetaan, miten monialainen yhdessä työskentely rakentuu arjen tasolla sekä miksi se on välttämätön askel matkalla kaikille yhteiseen kouluun.
Valterissa monialaisuus on toiminnan ytimessä, löytyyhän saman katon alta monen alan ammattilaisia, muun muassa opetus, ohjaus ja kuntoutus. Toimivaksi todettuja yhteistyökäytäntöjä ja konsultatiivista asiantuntija-apua tarjotaan kouluihin ja kuntiin koko Suomessa. Siksipä Valterin asiantuntijoilla oli roppakaupalla tietotaitoa jalkautettavaksi hankkeen parissa.
Ohjaaja Jaakko Juvonen ja erityisluokanopettaja Anu Alenius-Taipalus vierailivat Leppävirralla sijaitsevalla Leppäkertun koululla säännöllisesti, ja he tulivat kahden vuoden mittaan tutuiksi sekä oppilaille että opetushenkilöstölle. Valterissa hanketta veti ohjaavana opettajana työskentelevä Matti Salmela yhteistyössä Leppäkertun koulun rehtori Ari-Pekka Isoniemen sekä koulun henkilöstön kanssa.
Leppäkertun koululla on ensiluokkainen ilmapiiri ja positiivisen kautta rakentuva koulukulttuuri. Se välittyy esimerkiksi lasten osallistamisen ja ProKoulu-toimintamallin aktiivisen toteuttamisen myötä, mutta koulumaailmassa arjen sujuvuutta on aina hyvä ylläpitää ja tarkastella. Valteri toimii rinnalla kulkevana kumppanina, joka konsultoi ja tarpeen tullen kehittää toimintaa yhdessä kuntien ja koulujen kanssa.
Hanke eteni teemoittain, ja kattoteemoja olivat monialaisuus, osallisuus sekä hyvinvointityö. Kahden vuoden mittaan kehitettiin niin oppilaskunnan toimintaa, yhteisöllistä ja ennaltaehkäisevää opiskeluhuoltoa kuin aamu- ja iltapäivätoimintaakin. Läpikäytyjä ja kattoteemoihin linkittyviä aiheita oli monipuolisesti, kuten aivoterveys, positiivinen pedagogiikka sekä turvallinen koulu- ja työpäivä kaikille.
Hankkeen päätteeksi Leppäkertun koulun henkilörakenteesta tehty kuva esittelee, kuinka monialaisuus muodostuu sekä koulun sisäisten että ulkopuolisten arjen toimijoiden yhteistyön myötä. Oppilaat on jaettu soluihin, joissa on joustavia ryhmittymiä ja tiivistä opettajien välistä yhteistyötä säännöllisen sekä tilannekohtaisen tiimiopetuksen muodossa.
Kuva havainnollistaa Leppäkertun koulun opetushenkilöstörakenteen suhteessa oppilasmäärään sekä keitä kaikkia koulun sisäisiä ja ulkopuolisia toimijoita monialaisessa arjessa kohdataan.
Avainasemassa vuoropuhelun ja vastuunjaon vahvistaminen arjessa
Hankkeen tarkoituksena oli sujuvoittaa arkea ja vahvistaa yhteistyötä niin koulun henkilöstön kesken kuin muidenkin toimijoiden kanssa. Siihen tarvitaan ketteryyttä ja liikehdintää yli alue- ja ammattirajojen.
Esimerkiksi kuntoutus osana arkea voi ymmärrettävästi olla haastavaa toteuttaa, jos vaikka välimatkat ovat pitkiä. Kuitenkin puheterapia voi parhaalla tavalla toteutuakseen vaatia erillisen tilan sijaan puheterapeutin jalkautumisen opetusryhmään.
Esi- ja alkuopetuksen yhteistyö tehostui hankkeen aikana muun muassa kielellisen kuntoutuksen osalta, ja eskarilaisista sekä ekaluokkalaisista on muodostettu erilaisia ryhmiä. Samalla nivelvaihe koulunkäynnin aloittamiseen madaltuu entisestään.
Ensimmäisen yhteistyövuoden erityisenä onnistumisena voidaan pitää myös kuntouttavan Motoriikka-ryhmän toimintaa, joka jäi osaksi Leppäkertun koulun arkea hankkeen jälkeenkin. Rentouttava ryhmä toimii esimerkiksi aistiyliherkkyyden tasapainottavana toimena sekä voimauttavana tukena sitä seuranneille oppitunneille.
Paikallisen terveyskeskuksen fysioterapeutti tuli paikan päälle vetämään Leppäkertun koulun väen sekä Juvosen kanssa pienten oppilaiden motoristen harjoitteiden tuokioita vaihtuvin teemoin.
”Toisinaan on avartavaa seurata sivusta ja nähdä oppilas toisen aikuisen ohjauksessa”, Juvonen mainitsee.
Kouluarjen parissa onkin hyvä harjoittaa vuoropuhelua ja vastuunjakoa, jotta jokaisella sitä pyörittävällä on mahdollisuus tuoda näkemyksensä ja osaamisensa esiin. Osana hanketta Juvonen sparrasi ohjaajia oman työn tarkastelussa.
”Ohjaajien äänen saattaminen kuuluviin ja pystyvyysuskon vahvistaminen edistävät työssä jaksamista”, hän toteaa.
Ohjaajat ovat oppilaiden seurassa suuren osan päivästä ulottuen oppitunneilta aamu- ja iltapäivätoimintaan. Heidän tietämystään voi hyödyntää kouluissa laajemminkin, kun muistetaan antaa tilaa ja luottamusta ainutlaatuiselle oppilas- ja asiantuntemukselle.
Vertaistukea ja voimaannuttamista tarvitsevat niin lapset kuin aikuiset
Yhtä lailla Leppäkertun koulun opettajat kokivat Juvosen ja Alenius-Taipaluksen läsnäolon arjessa tärkeäksi voimavaraksi vertaistuen ja oman työn peilauksen muodossa.
”On kallisarvoista, että saa kuulla vastaavaa työtä tekevältä ammattilaiselta tehneensä oikeita asioita ja havaintoja”, Leppäkertun koululla luokanopettajina työskentelevät Janne Itkonen ja Lena Carlqvist sanovat.
Kouluhenkilöstön kanssa käytiin läpi muun muassa pedagogisen kirjoittamisen käytäntöjä, tiimiopettajuuteen liittyviä työskentelytapoja sekä haasteellisen käyttäytymisen ennaltaehkäisyyn ja hallintaan kehitettyä MAPA®-toimintamallia. Mallissa pääpaino on ennakoinnissa, mutta koulumaailmassa mahdollisesti kohdattavien haastavien tilanteiden asianmukaiseen jälkipurkuun on myös järjestettävä aikaa.
Turvallisen koulupäivän puitteissa on annettava jokaiselle, aikuiselle ja lapselle, tarvittava rauha. Haastavan käyttäytymisen kytevää liekkiä hallinnoidaan, kun kohdataan, huomioidaan ja vahvistetaan yhdessä hyvää. Hyvinvoinnin huomioimisen on syytä kattaa luokan aikuisetkin, sillä huono olo heijastuu herkästi oppilaisiin.
Hanke toi Alenius-Taipalukselle ja Juvoselle itselleenkin ahaa-elämyksiä. He pääsivät samalla tarkastelemaan omaan työtään ja poimimaan leppäkerttulaisilta takataskuunsa oppeja.
”Kyllähän siinä virkistyy ja saa itsekin uusia ideoita, kun lähtee omasta koulusta tarkastelemaan toisten arkea. Leppäkertun koululla tehdään todella hienoa työtä, hallitaan isoja opetusryhmiä erittäin taidokkaasti, ja hyvä yhteishenki huokuu jo kouluun sisään astuessa”, molemmat tuumaavat.
Osallisuus vahvistuu välittämisellä
Hankkeen jälkimmäisenä vuotena kantavana teemana oli osallisuus. Valterin väki kävi ensi alkuun keskustelua koulun aikuisten kanssa siitä, kuinka kaikki kouluyhteisön jäsenet huomioidaan. Tärkeintä on tarjota turvallinen ja arvostava yhteisö, jossa jokaisesta välitetään. Kouluna tunnetta vahvistetaan muun muassa kannustuksen ja kuuntelun kautta.
Leppäkerttulaiset kävivät hankkeen parissa Valterissa visiitillä ja pääsivät samalla seuraamaan oppilaskunnan kokousta.
”Sinä vuonna meillä oli sokea sihteeri ja kuuro puheenjohtaja. Oppilaat pitävät kokouksia aikuisten avustuksella, mutta itsenäisesti. Oppilaskunnan kokous toimi oivana mallina siitä, kuinka erilaiset erityispiirteet huomioidaan”, Juvonen kertoo.
Leppäkertun koulun oppilaskunnan toiminnasta poimittiin vastavuoroisesti parhaita paloja myös Valteriin, kuten kuinka sujuvasti kokouksissa käsitellyistä asioista kulki tieto oppilaiden toimesta luokkiin sekä miten oppilaat pääsevät vaikuttamaan itselleen tärkeisiin asioihin.
Juvonen, hankkeesta vetovastuussa ollut Matti Salmela ja hänen tapaansa Valterissa ohjaavana opettajana toimiva Jukka Vetoniemi järjestivät osallisuuden teeman parissa Leppäkertun koulun 5. ja 6. luokan oppilaille soveltavan liikunnan vertaisohjaajakoulutuksen, joka huipentui yhteiseen ja kaikenlaiset liikkujat huomioivaan liikuntapäivään. Valterista mukana kokonaisuuden parissa oli myös muita monialaisen yhteisön osaajia, toiminta- ja fysioterapeutteja.
”5. ja 6. luokan oppilaat pitivät itsenäisesti liikuntapisteitä nuoremmille oppilaille, me toki tukena, ja palaute oppilailta oli yksinomaan positiivista”, Salmela kertoo.
Samalla vanhempia oppilaita voimautetaan, ja he saavat arvokasta kokemusta jatkoa ajatellen. Vastaavanlaista toimintamallia voisi soveltaa esimerkiksi välitunneilla.
Monialaisuus kulki niin sanotusti piiloteemana rinnalla, sillä tapaamisiin teeman parissa osallistettiin aina opetus, kuntoutus ja ohjaus. Koulun väeltäkin kuultiin kiitosta siitä, kuinka mukavaa oli, kun roolia riitti kaikille.
Eheän koulupäivän ja -polun edellytys on monialainen yhteistyö
Hankkeen parissa tehty työ osoittaa, että kaikenlaiset oppijat huomioivan eheän koulupäivän ja -polun edellytys on dialoginen asiantuntijuus osana arkea, osallisuuden edistäminen sekä monialainen yhteistyö niin koulun sisäisten kuin ulkopuolistenkin toimijoiden kesken. Tähän tavoitteeseen päästään vain pitkäjänteisellä panostuksella, mutta liikkeelle on lähdettävä huomioimalla jo pieniltäkin tuntuvat arjen teot.
Leppävirralla koulunkäyntiä seuranneille Anu Alenius-Taipalukselle ja Jaakko Juvoselle oli harvinaista päästä osaksi koulun arkea näin pitkäksi aikaa. Perinteisemmin Valterin asiantuntijat käyvät lähikoululla kourallisen kertoja esimerkiksi paikallisen tukijakson merkeissä.
Loikkaus Alenius-Taipaluksen omasta Valteri-koulu Onervan opetusarjesta Leppäkertun koululle säännöllisille vierailuille oli luonnollisesti omanlaisensa muutos rutiineissa. Sen myötä päästiin kuitenkin kiinni huomioihin, jotka tahtovat meistä jokaisella jäädä kiireen jalkoihin.
Alenius-Taipalus toivoo opettajilta rohkeutta avata luokan oven kollegoille sekä talon sisä- että ulkopuolella.
”Samanaikaisopetus antaa paljon niin opettajille kuin oppilaille. Neljän seinän sisälle ei tarvitse jäädä yksin puurtamaan, vaan vastauksia kiperiinkin pulmiin usein löytyy, kun niitä pohditaan yhdessä tietoa jakaen.”
Toimiviksi todettuja käytänteitä voisi jalkauttaa ja juurruttaa jatkossa laajemminkin vastaavanlaisen pidempiaikaisen koulujen välisen yhteistyön kautta.
”Parasta antia on, kun lähdetään tekemään yhteistuumin arjen työtä. Hankkeen aikana pystyimme havainnoimaan niin yksittäisen oppilaan kuin ryhmän kehityskaarta. Oli ilo seurata, kuinka innokkaista ekaluokkalaisista kehittyi koulupolkua mallikkaasti kulkevia oppilaita”, Alenius-Taipalus ja Juvonen summaavat.
Voisivatko Valterin ammattilaiset auttaa teidän työ- tai kouluyhteisöänne oppimisen ja koulunkäynnin tuen asioissa tai vaikkapa varhaiskasvatuksen saralla? Lähetä meille viestiä yhteydenottolomakkeemme kautta, niin asiantuntijamme juuri sinun seudullasi ovat yhteydessä.
